Aihearkisto: Jälleenvalokuvaus

Omatoimikierros: Kallion kadonneet elokuvateatterit vanhoissa valokuvissa

Tiesitkö, että Kalliossa on toiminut vuosien varrella yli 30 elokuvateatteria? Lähde kävelyretkelle etsimään niitä! Tarkastele kadonneista teattereista otettuja vanhoja valokuvia ja vertaa, miltä paikat näyttävät nykyään. Kierros on osa Kallio kukkii 2020 -tapahtumaa.

Omatoimikierroksella kävelet Kallion kaduilla oman kännykkäsi opastamana, valmiiksi laaditun reittikierroksen avulla. Reitillä on 13 kohdetta, ja jokaisesta niistä löydät kännykältäsi vanhan valokuvan.

Voit myös valokuvata itse, miltä kuvien paikat näyttävät nykyään. Kansainvälinen Ajapaik-sovellus auttaa sinua löytämään kuvakulman, josta vanha valokuva on aikoinaan otettu. Näin syntyy ennen ja nyt -kuvapareja, jotka jäävät Ajapaikiin myös muiden tarkasteltaviksi.

Kävelyreitti ja kohteet: Vieritä sivua alaspäin niin näet kulkureitin kartalla, sekä valokuvat ja lyhyet esittelytekstit kohteista.

Valokuvaaminen Ajapaik-sovelluksella: 
* Lataa ilmainen Ajapaik-sovellus Android-puhelimeesi täältä.
* Katso nämä tärkeät vinkit Ajapaik-sovelluksella kuvaamiseen.
* Katso tämä video ja näet miten Ajapaik-sovellus toimii.

Ajapaik-sovellus toimii vain Android-puhelimilla, mutta kierroksen kuvat löytyvät myös Ajapaikin nettisivulta, jota voit selata millä tahansa älylaitteella tai tietokoneella. Voit myös ladata Ajapaik-nettisivulle kaupunkikuvia omasta kotialbumistasi!

Ajapaikilla kuvatessasi osallistut kulttuuriperinnön ja Helsingin muutoksen tallentamiseen. Kuvista on hyötyä muun muassa museoille, tutkijoille tai kenelle tahansa kaupunkimme historiasta kiinnostuneelle.

Liikkuminen ulkona korona-tilanteen aikana:
* Vältä ruuhka-aikoja, jolloin muita ulkoilijoita on liikkeellä paljon.
* Muista pitää turvaväliä muihin kaupungilla liikkujiin, myös valokuvatessasi.
* Emme suosittele retkelle lähtemistä, jos se edellyttää julkisten kulkuvälineiden käyttämistä.
* Myös kotisohvalta käsin voi osallistua! Voit katsella kuvia ja lukea niiden taustatietoja  Ajapaikin nettisivulta tietokoneellasi tai älylaitteellasi. Voit myös ladata sivustolle kuvia omista kuva-arkistoistasi. 

Pidä huolta omasta ja muiden turvallisuudesta ulkona liikkuessasi!

Helsinki rephotography: Omatoimikierros on osa Wikimedia Suomen Helsinki Rephotography -hanketta, jossa kannustetaan kaupunkilaisia liikkumaan ja tutustumaan kaupunkiin vanhojen valokuvien avulla. Wikimedia Suomi kerää osana hanketta Ajapaik-sivustolle kuvia, jotka on otettu vanhojen valokuvien kuvauspaikoilta.

Tiedustelut: info@wikimedia.fi

Kuva: Viljo Pietinen / Museovirasto, 1943

KIERROKSEN REITTI JA KOHTEIDEN ESITTELYT:

Klikkaa kohdetta kartalla!

Helsinkiä on pidetty aikoinaan pohjoismaiden parhaana elokuvateatterikaupunkina. Kalliossakin on toiminut vuosien varrella yli 30 elokuvateatteria. Vuonna 1939 Helsingin kantakaupungissa toimi 48 teatteria, joista 12 oli itäisessä kantakaupungissa. Kallion merkittävin elokuvateatterikatu oli Siltasaarenkatu: vuonna 1916 kadun varrella toimi peräti seitsemän teatteria. Ensimmäiset elävät kuvat Kalliossa nähtiin nykyisen Paasipuiston paikkeilla olleessa Sirkusmaneesissa 1900-luvun alkuvuosina.  Elokuvateattereiden kulta-aika alkoi hiipua 1960-luvulla. Kallion viimeinen elokuvateatteri Arena lopetti vuonna 1993. Kallio palasi kuitenkin elokuvateattereiden kartalle, kun uusi Riviera avasi ovensa syksyllä 2016.

Kuva: Simo Rista / Arkkitehtuurimuseo

1. Punalyhty / Helsingin työväentalo, Paasivuorenkatu 5 (1925-26). Työväentalossa vuoden toimineen elokuvateatterin sali on edelleen olemassa ja tila tunnetaan nyt nimellä  Siltasaari-sali.  Osa salin alkuperäisistä seinäkoristeista on säilynyt. Arkkitehti Karl Lindahlin suunnitteleman jugendtyylisen rakennuksen vanhin osa valmistui vuonna 1908 Helsingin työväentaloksi.

Kuva: Gustaf Sandberg / Helsingin kaupunginmuseo, 1906

2  Bio Hakaniemi-Hagnäs, Siltasaarenkatu 12 (1906-07). Juho Flomanin omistama, 98-paikkainen teatteri oli todennäköisesti Kallion ensimmäinen kiinteä elokuvateatteri. Toimi vuoteen 1915 osoitteessa Siltasaarenkatu 16. Sen jälkeen teatterin nimiä olivat Lyyra (1916-1923), Rialto (1924-1930) ja Tähti vuoteen 1948 saakka. Talo purettiin 1958.

Kuva: Erik Sundström / Helsingin kaupunginmuseo, 1920-luku

3. Pallas, Siltasaarenkatu 14 (1924-57). Elokuvateatteri ja rakennus oli komea kokonaisuus jonka julkisivu materiaalin erikoisuus oli vaalea kalkkihiekkatiili. Talon arkkitehdit olivat Berndt Aminoff ja Gösta Juslén.  Rakennus purettiin 1959. Kuvassa vasemmalla elokuvateatteri Sampo ja kuvassa oikealla erottuu elokuvateatteri Rialton kyltti.

Kuva: Viljo Pietinen / Museovirasto, 1943

 Arena, Hämeentie 2 (Arena 1929-34, Roxy 1934-39, Tuulensuu 1939-79, Arena 1979-93). Lars Sonckin suunnittelemassa talossa toiminut teatteri sai vuonna 1939 nimekseen Tuulensuu, joka kansan suussa vääntyi ”Luteensuuksi”. Aikansa huipputekniikalla varustettu Tuulensuu oli Kallion ainut varsinainen ensi-iltateatteri. Kun teatteri lopetti nimellä Arena vuonna 1993, päättyi eräs elokuvateatterin aikakausi Kalliossa. Nykyään tila on Helsingin kaupunginteatterin käytössä.

Kuva: Constantin Grünberg / Helsingin kaupunginmuseo, 1958

5. Fenix, Toinen linja 5 (1938-62)  ( Wellamo 1915- n.1920-luku). Porthaninkadun ja Toisen linjan kulmatalossa sijainneessa, noin 400 paikkaa käsittäneessä teatterissa näytettiin elokuvia rakennuksen purkamiseen saakka. Talossa toimi myös maineikas ravintola Balladi. Tyhjällä tontilla oli pitkään tilapäinen pysäköintipaikka. Paikalla on nyt 1980-luvulla valmistunut liike- ja asuintalo.

Kuva: Kavi, 1951

6. Kaleva, Hämeentie 8 (1913-1964). Arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnitteleman talon vaikuttavin osa oli sen valmistuttua elokuvateatteri Kaleva. Teatterin koristelu oli komeaa, joka alkoi jo sisään-käynnistä sisätiloihin tilasarjana, jossa toistuivat samat koristeaiheet aina saliin saakka, jota valaisi suuri kristallikruunu.
Tekniikaltaan Kaleva oli huippuluokkaa, sektorin muotoon rakennettu katsomo oli Suomessa lajissaan ensimmäinen. Tämä paransi katsottavuutta, salissa oli orkesterisyvennys, parvi ja paikkoja 646. Siitä tuli sittemmin Suomi-filmin kakkosteatteri ja monet elokuvat saivat ensi-iltansa Kalevassa.
Vuonna 1918 Kaleva toimi sotilassairaalana. Teatteri lopetti toimintansa 1964 ja sen jälkeen tiloissa on toiminut bingohalli ja nyt kuntokeskus. Tilasarjasta ja koristeluista on säilynyt vain rippeitä.

Kuva: Pietinen / Museovirasto, 1930

7Arina, Pengerkatu 11 A (1930-60) (Kinola, Kino Pylvässali, Arina). Noin 300-paikkaisen elokuvateatterin erikoisuuksia oli saliin nähden vinoon asennettu valkokangas. Ratkaisu johtui teatterin konehuoneen sijainnista, joka ei ollut saliin nähden keskellä.
Teatteri edustaa arkkitehtuuriltaan Art Deco -tyylisuuntausta. Teatterisalin kattokoristeet ja lämpiötilat ovat säilyneet  hyvin. Tilat ovat nykyään Aalto-yliopiston käytössä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Olavi Sahlblom (Sortta), jonka tunnetuin työ on sotilassairaala Tilkka. Talon omistaa Helsingin Sokeaintalo-Säätiö. Kaupunkilegendan mukaan Sahlblom ei alun perin suunnitellut taloon ikkunoita lainkaan ”koska talo tulee sokeille”.

Kuva: Olin / Helsingin kaupunginmuseo, 1970

8. Casino, Harjutori 4 (1936-65). Alun perin kauppahalliksi suunniteltu tila toimi ennen elokuvateatteri- aikakautta autotallina. Vaatimaton kortteliteatteri lopetti 31.2.1965. Nyt sali on Siion-seurakunnan käytössä.

Kuva: H.T Lehmusto / Helsingin kaupunginmuseo, 1963

9. Kino Helsinki, Helsinginkatu 25, Urheilutalo (1961-83). Adams-Filmi avasi  27.10.1961 rohkeasti uuden elokuvateatterin, vaikka lisääntynyt televisiotarjonta alkoi näkyä elokuvateattereiden kävijämäärissä. Elokuvateatteri lopetti keväällä 1983. Tilat ovat toimineet puhenäyttämönä, ja vuonna 2008 tiloissa aloitti Ryhmäteatteri.

Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

10. Tenho, Helsinginkatu 15 (1927-54). Elokuvateatteri Tenhoon mentiin nykyisen ”Hesari Alkon” ovista ja teatterisaliin mahtui lähes 500 katsojaa. Alkon aulatiloissa on vielä havaittavissa elokuvateatterin rakenteita.

Kuva: Olli Aaltonen, 1982

11. Riviera, Kruunu, Helsinginkatu 7 (1955–82). Elokuva-aikakauden interiöörit olivat säilyneet hyvin aina vuoteen 2008 saakka, jolloin Kristillinen keskus luopui tiloista. Sen jälkeen salissa tehtiin iso korjaustyö ja siellä toimi vajaan vuoden puhe- ja näyttämöteatteri Bolero. Syksyllä 2016 teatteri palasi elokuvateatteriksi ja saa alkuperäisen nimensä Riviera. Elokuvateatteri on ollut alun perin metalliverstas.

Kuva: Olli Aaltonen, 1982

12. Elysèe, Hämeentie 27 (1929-86) (Pirtti, Kuva-pirtti). Tiloja on muutettu: salin peräseinä on purettu ja salin kattoa laskettu. Tiloissa toimii nyt Jehovan todistajien valtakunnansali.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 1952

13. Allotria, Hämeentie 68 (1953-63). Allotria oli Kansan Elokuva Oy:n  perustama elokuvateatteri, jonka toimintaan kuului myös elokuvaus- ja vuokraustoimintaa. Salin interiöörissä on tallella vielä muun muassa alkuperäisiä valaisimia. Elokuvateatteri oli siipirakennuksessa, jonka seinustalla on vielä jäljellä suuri elokuvajulisteiden mainostaulu. Teatterissa toimii nyt Musiikkiteatteri Kapsäkki.

Tekstit: Juhani Styrman

Omatoiminen valokuvausretki: Länsi-Herttoniemi vanhoissa valokuvissa

Lähde omatoimiselle valokuvausretkelle lähialueellesi, etsimään vanhojen valokuvien Länsi-Herttoniemeä! Kulje 1950-luvun Karhutiellä, tutustu Hiihtäjäntien vanhaan kansakouluun ja näe huvilarakennuksia ennen niiden purkamista. Tarkastele vanhoja valokuvia niiden kuvauspaikoilla ja vertaa, miltä paikat näyttävät nykyään.

Omatoimiretkellä kävelet Hertsikan kaduilla oman kännykkäsi opastamana. Kansainvälisen Ajapaik-sovelluksen avulla voit katsella vanhoja kuvia niiden kuvauspaikoilla, valokuvata paikat uudestaan ja lukea lyhyesti niiden historiasta. Ajapaik auttaa sinua löytämään kuvakulman, josta vanha valokuva on aikoinaan otettu. Näin kuvaamalla syntyy ennen ja jälkeen -kuvapareja, joissa näkyvät ajan tuomat muutokset.

Kuvaparit jäävät Ajapaikiin myös muiden tarkasteltaviksi. Ajapaikilla kuvatessasi osallistut kulttuuriperinnön ja Helsingin muutoksen tallentamiseen. Kuvista on hyötyä muun muassa museoille, tutkijoille tai kenelle tahansa kaupunkimme historiasta kiinnostuneelle.

Valokuvaaminen Ajapaik-sovelluksella:

Lataa ilmainen Ajapaik-sovellus Android-puhelimeesi täältä.

Katso nämä tärkeät vinkit Ajapaik-sovelluksella kuvaamiseen.

Katso tämä video ja näet miten Ajapaik-sovellus toimii.

Ajapaik toimii vain Android-puhelimilla, mutta Länsi-Herttoniemen kuvat löytyvät myös Ajapaikin nettisivulta, jota voit selata millä tahansa älylaitteella tai tietokoneella. Voit myös ladata Ajapaik-sivustolle kaupunkikuvia omasta kotialbumistasi!

Liikkuminen ulkona korona-tilanteen aikana:

✅ Vältä ruuhka-aikoja, jolloin muita ulkoilijoita on liikkeellä paljon. Suosittelemme retkelle lähtemistä arkisin päiväsaikaan tai klo 19 jälkeen.
✅ Muista pitää turvaväliä muihin kaupungilla liikkujiin, myös valokuvatessasi.
✅ Emme suosittele retkelle lähtemistä, jos se edellyttää julkisten kulkuvälineiden käyttämistä.
✅ Myös kotisohvalta käsin voi osallistua! Voit katsella kuvia ja lukea niiden taustatietoja Ajapaikin nettisivulta tietokoneellasi tai älylaitteellasi. Voit myös ladata sivustolle Herttoniemi-aiheisia kuvia omista kuva-arkistoistasi.

Pidä huolta omasta ja muiden turvallisuudesta ulkona liikkuessasi!

Helsinki rephotography: Omatoimiretki on osa Wikimedia Suomen Helsinki Rephotography -hanketta, jossa kannustetaan kaupunkilaisia liikkumaan ja tutustumaan kaupunkiin vanhojen valokuvien avulla. Wikimedia Suomi kerää osana hanketta Ajapaik-sivustolle kuvia, jotka on otettu vanhojen valokuvien kuvauspaikoilta.

Tiedustelut: info@wikimedia.fi

Kuva: E. Heinonen / Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0 https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000016p8

Ajapaik-sovelluksella valokuvaaminen

Lataa ilmainen Ajapaik-sovellus Android-puhelimeesi täältä ja avaa se älylaitteellesi.

Näin pääset alkuun valokuvaamisessa:

Lisää tietoa Ajapaikin avulla valokuvaamisesta: https://www.youtube.com/watch?v=P0goWu20j5M

Ajapaik-valokuvaussovellus toimii vain Android-puhelimilla. Voit kuitenkin katsella valokuvia myös ajapaik.ee -nettisivuilla, jotka toimivat millä tahansa älylaitteella tai tietokoneella. Voit myös ladata Ajapaik-nettisivuille kaupunkikuvia omasta kotialbumistasi!

Ajapaik-sovelluksesta:

Kansainvälisen Ajapaik-sovelluksen avulla voit katsella vanhoja kuvia niiden kuvauspaikoilla ja valokuvata paikat uudestaan. Ajapaik auttaa sinua löytämään kuvakulman, josta vanha valokuva on aikoinaan otettu. Näin kuvaamalla syntyy ennen ja jälkeen -kuvapareja, joissa näkyvät ajan tuomat muutokset.

Kuvaparit jäävät Ajapaikiin myös muiden tarkasteltaviksi. Ajapaikilla kuvatessasi osallistut kulttuuriperinnön tallentamiseen. Kuvista on hyötyä muun muassa museoille, tutkijoille tai kenelle tahansa kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle.

Omatoimikierros: Taka-Töölö vanhoissa valokuvissa

Lähde kävelyretkelle etsimään historiallisten valokuvien Taka-Töölöä! Kulje Signe Branderin jalanjäljissä Mannerheimintiellä, tutustu vastavalmistuneeseen raitiovaunuhalliin ja näe Taka-Töölön oma elokuvateatteri Bio Axa. Tarkastele vanhoja valokuvia niiden kuvauspaikoilla ja vertaa, miltä paikat näyttävät nykyään.

Omatoimikierroksella kävelet Töölön kaduilla oman kännykkäsi opastamana, valmiiksi laaditun reittikierroksen avulla. Voit myös halutessasi valokuvata, miltä historiallisten kuvien kuvauspaikat näyttävät nykyään. Kansainvälinen Ajapaik-sovellus auttaa löytämään kuvakulman, josta vanha valokuva on aikoinaan otettu.

Kävelyreitti: Kahdeksan kohteen reitti kulkee Töölön kirjastolta Töölön torille, ja kulkureittiin voi tutustua täältä tai alempaa sivulta löytyvän kartan avulla. Reitin kohteita esitellään valokuvien ja lyhyiden tekstien avulla, jotka ovat nähtävissä alempana tällä sivulla tai napsauttamalla kartalla näkyviä kohteita.

Valokuvaaminen Ajapaik-sovelluksella: Android-puhelimille saatavalla Ajapaik-sovelluksella pääset helposti kuvaamaan historiallisille valokuville pareja, jotka näyttävät miltä kuvauspaikat näyttävät nykyään. Ajapaikilla kuvatessa osallistut kulttuuriperinnön ja Helsingin muutoksen tallentamiseen! Katso tämä video ja opi, miten Ajapaik-sovellus toimii. Lataa Ajapaik-sovellus Android-puhelimeesi täältä!

Pidä huolta omasta ja muiden turvallisuudesta
liikkuessasi ulkona koronatilanteen aikana!

* Vältä ruuhka-aikoja, jolloin muita ulkoilijoita on liikkeellä paljon. Suosittelemme kierrokselle lähtemistä arkisin päiväsaikaan tai klo 19 jälkeen.
* Muista pitää turvaväliä muihin kaupungilla liikkujiin, myös valokuvatessasi. Kierroksen reitti kulkee mahdollisimman leveillä kaduilla ja aukeilla paikoilla.
* Emme suosittele reitille lähtemistä, jos se edellyttää julkisten kulkuvälineiden käyttämistä.
* Lämpimästi tervetuloa tutustumaan reittiin ja sen kuviin myös etänä, eli täältä verkkosivuiltamme löytyvien kuvien ja tekstien avulla! Katso myös täältä Ajapaik-sovelluksen avulla kuvatut ennen ja nyt -kuvaparit Taka-Töölöstä.

Helsinki Rephotography: Kierros on osa Wikimedia Suomen Helsinki Rephotography -hanketta, jossa kannustetaan kaupunkilaisia liikkumaan ja tutustumaan kaupunkiin vanhojen valokuvien avulla. Wikimedia Suomi kerää osana hanketta Ajapaik-sivustolle ja Wikimedia Commonsiin kuvia, jotka on otettu vanhojen valokuvien kuvauspaikoilta.

Lisätietoja: info@wikimedia.fi

KIERROKSEN REITTI JA KOHTEIDEN ESITTELYT

Töölön kirjasto, Topeliuksenkatu 6

Aarne Ervin suunnittelema vuonna 1970 valmistunut modernistinen kirjastorakennus asettuu luontevasti osaksi ympäristöä. Rakennuksessa on kaarevia muotoja ja sen valoisuus syntyy erityisesti puiston puolelle avautuvien suurten ikkunoiden avulla. Töölön kirjasto on jo yli 120-vuotias, sillä kirjaston ensimmäinen toimipiste avattiin vuonna 1899. Kirjasto sijaitsi pitkään venäläisessä kasarmirakennuksessa, mutta joutui muuttamaan, kun rakennus purettiin Hotelli Hesperian (nykyisin Crowne Plaza) tieltä. Valokuvaaja Volker von Boninin (1924–2006) talvella 1971 – joitakin kuukausia kirjaston avautumisen jälkeen – ottamista valokuvista voi nähdä, että rakennus on pysynyt pitkälti ennallaan, mutta julkisivuun on myöhemmin lisätty kirjaston nimi. Von Boninin valokuvien kuvakulmia tutkimalla voi löytää hyviä kuvakulmia Töölön kirjaston kuvaamiseen.

Raitiovaunuhalli, Töölönkatu 51 A

Raitiovaunuhallien kohdalla sijaitsi 1800-luvulla Rosavilla-niminen huvila, joka on antanut nimensä viereiselle Ruusulankadulle. Huvila purettiin, kun Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiö muutti tontille 1880-luvulta. Yhtiö muutti Töölöön, sillä se tarvitsi tilaa vaunuille ja niitä kuljettaville hevosille. Tontin vanhin raitiovaunuhalli on arkkitehti Waldemar Aspelinin (1854–1923) suunnittelema ja se valmistui vuonna 1900.

Atelier Apollon vuonna 1900 ottamassa valokuvassa näkyy, että Helsingin liikenne oli murroskohdassa. Yhtiön henkilökunta poseeraa kuvassa uudemman sähkökäyttöisen ja vanhemman hevosvetoisen raitiovaunun kanssa. Raitiovaunuhalliin johti jokaisen kaaren kohdalla raiteet, jotka on myöhemmin purettu.

Kuva: Atelier Apollo / Helsingin kaupunginmuseo

Bio Axa, Minna Canthin katu 13

Kulmatalo Nordenskiöldinkadun ja Minna Canthin kadun kulmassa on Töölöön rutkasti rakennuksia 1930-luvulla suunnitteleman Helge Lundströmin (1900–1953) käsialaa. Lundström asemaa vähäteltiin pitkään arkkitehtuurin historiikeissa, sillä kollegat suhtautuivat tympeästi asuinrakennusten suunnitteluun keskittyneeseen Lundströmiin, jonka arkkitehtiopinnot olivat kaiken kukkuraksi jääneet kesken. Lundströmin vaikutus Helsingin katukuvaan on kuitenkin valtava, sillä hän suunnitteli Helsinkiin yli 200 asuinkerrostaloa.

Rakennuksessa on nähtävissä monia “töölöläisfunkikselle” ja yleisemmin funktionalismille tyypillisiä piirteitä. Valoisuus, ilmavuus ja käytännöllisyys olivat suunnittelun lähtökohtia, mikä johti umpikortteleista ja koristeellisuudesta luopumiseen. Erityisesti julkisivusta ulkonevat suorakaiteen muotoiset erkkerit ovat tyypillisiä 1930-luvun arkkitehtuurille. Rakennukseen suunniteltiin myös tilat elokuvateatterille, joka avasi ovensa vuonna 1938 nimellä Bio Axa. Pieni elokuvateatteri joutui sulkemaan ovensa 1980-luvun lopussa, kun toiminta tuli kannattamattomaksi. Teatterin tilat ovat myöhemmin olleet Siion-seurakunnan omistuksessa ja käytössä. Aarne Pietisen (1884–1946) valokuvassa näkyy, miltä rakennus ja sen elokuvateatteri näyttivät vastavalmistuneina.

Kuva: Pietinen Aarne Oy / Helsingin kaupunginmuseo

Läntinen Viertotie, Mannerheimintie 35

Mannerheimintie on Helsingin vanhimpia teitä, sillä se oli toinen kaupunkiin 1600-luvulla johtaneista teistä. Tietä pitkin kuljettiin kaupungista kohti Espoota ja Turkua, joten sitä kutsuttiin Turuntieksi. Tie tunnettiin 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun alkuun Läntisenä Viertotienä, kunnes se sai vuonna 1928 takaisin vanhan Turuntie-nimensä. Nykyisen nimensä tie sai vuonna 1942 Gustaf Mannerheimin 75-vuotisjuhlan kunniaksi.

Signe Brander (1869–1942) ikuisti kadulle avautuvan näkymän vuonna 1909. Brander tallensi kameransa avulla katoavaa, matalien puutalojen Helsinkiä. Yksikään kuvan rakennuksista ei ole säilynyt tähän päivään, sillä kaikki tienvarren nykyiset rakennukset ovat myöhemmiltä ajoilta. Kuvan kadun oikealla puolella näkyvä, korkea kivirakennus tunnettiin “Sipoon kirkkona” ja se oli osa katunäkymää vuoteen 1978 asti, jolloin se purettiin.

Kuva: Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo

Sipoon kirkko, Mannerheimintie 76

Kuva: Eino Heinonen / Helsingin kaupunginmuseo

Waldemar Aspelinin suunnittelema “Sipoon kirkko” oli tyypillinen varhaista jugendia edustava rakennus jykevässä linnamaisuudessaan. Se rakennettiin Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön työsuhdeasunnoiksi. Rakennus sai erikoisen nimensä kirkkomaisista torneistaan, ja ruotsinkieliseltä maaseudulta tulleiden työntekijöiden mukaan, joita oli aikoinaan kutsuttu korvaamaan lakkoilevaa henkilökuntaa.

“Sipoon kirkko” päätettiin purkaa osana 1970-luvun purkuvimmaa, sillä sitä pidettiin huonokuntoisena ja epämodernina. Helsinkiin saapuvia matkaajia vuosikymmenten ajan tervehtineen rakennuksen purkaminen aiheutti kuitenkin paljon vastustusta. Purkamisesta lauletaan myös Hectorin vuonna 1973 julkaisemassa kappaleessa Asfalttiprinssi. Paikalla sijaitsee nykyään vuonna 1979 valmistunut Matti Hakalan (1927–1989) suunnittelema elementtirakennus. Rakennuksen voi kuvitella Mannerheimintien varteen katselemalla Kari Haklin (1940–) vuonna 1970 ottamaa valokuvaa. Eino Heinonen (1905–1986) kuvasi rakennuksen vuonna 1950 Elanto-lehdelle osana kaupunginosien muutoksesta kertovaa juttusarjaa.

Messuhalli ja Hippodromi, Mannerheimintie 17

Helsinkiin haluttiin 1930-luvulla oma messurakennus ja kaupunki luovutti tarkoitukseen tontin nykyisen Mannerheimintien varrelta. Vuonna 1935 valmistuneen funktionalismia edustavan messurakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Aarne Hytönen (1901–1972) ja Risto-Veikko Luukkonen (1902–1972). Messutoiminta alkoi vuonna 1935 Kalevalan 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumilla, joihin kuului muun muassa laaja Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) muistonäyttely. Ajan hengen mukaan rakennuksen nimeksi ehdotettiin Kalevala-hallia ja Pohjolan tupaa. Myöhemmin tilat alkoivat kuitenkin käydä ahtaiksi.

Messuhallin vieressä sijainnut vuonna 1910 valmistunut Hippodromi, eli ratsastusmaneesi, päätettiin purkaa laajennusosan tieltä. Hippodromissa kaupunkilaiset olivat aikoinaan käyneet katsomassa niin sirkusta kuin painia. T. Toivosen valokuvassa vuodelta 1949 voi nähdä kadonneen hippodromin. Sakari Pälsin (1882–1965) vuonna 1935 ottamassa valokuvassa voi puolestaan tutkia messuhallin rakennustyömaan mainoskylttejä. Messuhallin edustalle vuonna 1948 levittäytynyttä Neuvostoliiton teollisuusnäyttelyä voi puolestaan tutkailla Väinö Kanniston (1897–1971) valokuvassa. Kuvassa Messuhallin julkisivussa nähdään kirjaimet CCCP, sillä julkisivuun oli tapana mainostustarkoituksessa lisätä messujen nimi.

Kuva: T. Toivonen / Helsingin kaupunginmuseo. Kuva alla vasemmalla: Väinö Kannisto / HKM. Kuva alla oikealla: Sakari Pälsi / HKM

Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4

Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

Töölön kirkko suunniteltiin alkujaan seurakuntataloksi, sillä kirkon oli tarkoitus rakentua Etu-Töölöön sille jo vuonna 1906 varatulle Temppeliaukio-nimiselle paikalle. Temppeliaukion kirkon rakentuminen siirtyi kuitenkin jatkuvasti eteenpäin, joten seurakuntatalo sai ottaa kirkon aseman. Arkkitehti Hilding Ekelundin (1893–1984) suunnittelemassa ja vuonna 1930 valmistuneessa rakennuksessa on paljon 1920- ja 1930-lukujen klassismille tyypillisiä piirteitä. Ekelund ihaili suuresti Italian arkkitehtuuria, ja se toimi hänelle inspiraation lähteenä. Arkkitehti halusi tarkoituksella rakentaa kirkkorakennuksen, joka ei ota itselleen liikaa huomioita kohoamalla muiden rakennusten yläpuolelle.

Suurimpia viimeaikaisia muutoksia kirkon ulkoasussa on sen vuosina 2014–2016 tehdyssä peruskorjauksessa takaisin saama alkuperäinen väritys. Kaarlo Lindbergin ottamassa 1950-luvun värivalokuvassa näkyy remonttia edeltänyt väritys, jonka moni töölöläinen muistaa. Väinö Kanniston (1897–1971) kuvassa vuodelta 1946 näkyy puolestaan hääpari ja häävieraita Töölön kirkon portailla.

Kuva: Kaarlo Lindberg / Helsingin kaupunginmuseo

Töölön tori

Asemakaavasuunnittelu tuli osaksi arkkitehtien työtä vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, kun kaupunkisuunnittelun periaatteita ruvettiin aktiivisesti miettimään. Töölön tori ja sinne johtava kaareva Runeberginkatu ovat syntyneet osana Suomen ensimmäistä asemakaavakilpailua, joka järjestettiin vuosina 1898–1906. Tunnettu asemakaavaopin professori, arkkitehti Otto-Iivari Meurman (1890–1994) asui vuodesta 1937 Töölön torin varrella olevassa funkistalossa. 1920-luvulla tori oli vielä paljolti hiekkainen aukio, sillä torikauppa Töölön torilla aloitettiin varsinaisesti vasta 1940-luvulla. Eino Heinosen 1950-luvulla ottamasta valokuvasta näkee, että Töölön kirkko näkyi torille aikoinaan paljon paremmin kuin nykyään.

Kuva: Eino Heinonen / Helsingin kaupunginmuseo

Wiki Loves Monuments -finalistit on valittu

Jury on valinnut kymmenen finalistia jatkoon kansainväliseen kilpailuun. Kuka voittaa Suomen kilpailun? Voittaja, finalistit ja kotimaisen jälleenkuvauskilpailun voittajat palkitaan palkintojenjakotilaisuudessa Kansallismuseon Ateljee-tilassa (Mannerheimintie 34) 29.11. klo 17.00 alkaen. Tervetuloa!

Kuva: Mikko Mäntyniemi

Kolttakulttuurisäätiön asiamies Mari Korpimäki kirjoittaa nyt julkaistavassa kirjoituksessaan kilpailun teemasta, pyhästä paikasta kolttasaamelaisesta näkökulmasta Kerran suomalaiset yrittivät myydä koltille radiota. Koltat kuuntelivat kohteliaasti ja sanoivat sitten: ”Peltipurkin ääni häiritsee metsän musiikkia”. Kilpailun toisena henkisinä valmentajana on toiminut vastaava metsäkulttuuriasiantuntija Reetta Karhunkorva Metsämuseo Lustosta.

Tuomaristossa kuvia arvioivat lisäksi Valokuvataiteen museon intendentti Anni Wallenius puheenjohtajana sekä Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmien tutkija Yki Hytönen, Wikimedia Suomi ry:n hallituksen jäsen Hanna Mäki ja Museoviraston Kuvakokoelmien valokuvaaja Soile Tirilä.

Kotimaisen kilpailun finalistit esitellään Wiki Loves Monuments 2019 -sivustolla.

Jälleenvalokuvasarjan kuvapareja löytyy osoitteesta: https://commons.wikimedia.org/wiki/Gallery:WLM2019_Finland_rephotography_track

Helsinki Rephotography – Vanhojen Helsinki-kuvien jäljillä

Oletko kiinnostunut vanhoista Helsinki-kuvista? Kiinnostaako sinua nähdä, miltä historiallisten valokuvien paikat näyttävät tänään? Haluatko valokuvata Helsinkiä ja jakaa kuviasi verkossa vapaaseen käyttöön?

Wikimedia Suomi kerää valokuvia paikoista, joita näkyy historiallisissa valokuvissa. Vanhoihin valokuviin ja niiden kuvauspaikkoihin tutustumalla on mahdollista nähdä, miten Helsinki on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Lähde kävelyretkelle etsimään historiallisten valokuvien Helsinkiä!

Valokuvia kerätään Ajapaik-sivustolle, josta löytyy kuvia historiallisesta Helsingistä. Valokuvaamisen apuna voi käyttää puhelimelle ladattavaa Ajapaik-sovellusta, jonka avulla pääsee vertailemaan vanhoja kuvia tämän päivän kaupunkinäkymiin. Sovellus on kehitetty Virossa, jossa se on saanut suuren suosion.

Osana Helsinki Rephotography -hanketta järjestetään myös avoimia ja ilmaisia kävelykierroksia, joiden aikana tutustutaan vanhojen valokuvien Helsinkiin oppaan johdolla. Kierroksia järjestetään yhteistyössä Töölön kirjaston, Kallion Kulttuuriverkoston, Kumppanuustalo Hannan, Helsingin kaupunginmuseon ja Helsingin yliopiston Taidehistoriallisten kävelykierrosten kanssa.

Helsinki Rephotography -kierrosten aikataulu:

Vanhojen valokuvien Töölö -kierros
pe 18.10. klo 14-15.30
Aloitus: Mika Waltari -sali, Töölön kirjasto 4 krs, Topeliuksenkatu 6.
Yhteistyökumppani: Töölön kirjasto

Vanhojen valokuvien Alppila -kierros
ti 22.10. klo 13-15
Aloitus: Naapuruustila 2, Kalliolan setlementtitalo, Sturenkatu 11.
Yhteistyökumppani: Kallion Kulttuuriverkosto

Yliopistorakennuksia vanhoissa valokuvissa -kierros
to 24.10. klo 13-14.30
Aloitus: Opetustila F205, Topelia-rakennus, Unioninkatu 38
Yhteistyökumppani: Taidehistorialliset kävelykierrokset Helsingin yliopistolla

Signe Branderin valokuvien Helsinki -kierros
la 26.10. klo 13-15
Aloitus: Kokous- ja tapahtumatila Kasari, Helsingin kaupunginmuseo, Aleksanterinkatu 16.
Yhteistyökumppani: Helsingin kaupunginmuseo

Kallion elokuvateatterit vanhoissa valokuvissa -kierros
su 27.10. klo 13-15
Aloitus: Auditorio, Kalliolan setlementtitalo, Sturenkatu 11.
Yhteistyökumppani: Kallion Kulttuuriverkosto

Kallion elokuvateatterit vanhoissa valokuvissa -kierros
ke 30.10. klo 13-15
Aloitus: Leijasali, Kumppanuustalo Hanna, Sturenkatu 12.
Yhteistyökumppani: Kallion Kulttuuriverkosto, Kumppanuustalo Hanna

Linkkejä:
Ajapaik-sivusto: https://ajapaik.ee
Ajapaik-sovellus: https://play.google.com/store/apps/details?id=ee.ajapaik.android 

Kuvat: Pohjoisesplanadi vuonna 1912. Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo. Pohjoisesplanadi vuonna 2019. Mojo Erämetsä.

Raportti Vallisaaren retkestä

Teimme 14. syyskuuta opastetun valokuvausretken Vallisaareen. Saaressa kiersimme Aleksanterin kierroksen kuvaten matkalla olleita rakennuksia ja muuta ympäristöä.

Retkellä oli mukana yhteensä 11 henkilöä opas mukaanlukien. Porukka pysyi hyvin mukana koko aan vaikka sää vaihteli sateen ja auringonpaisteen välillä. Retki kesti noin kolmisen tuntia. Tämän jälkeen neljä osallistujaa, minä mukaanlukien, jatkoi vielä KuninkaansaarelleWikimedia Commonsiin ja Ajapaikkiin retkestä on tallennettu tähän mennessä noin 200 kuvaa. 

Omien tilastojeni mukaan olin saarella kuutisen tuntia, kävelin 8km  ja otin noin 300 kuvaa.

Lyhyen aikavälin päämääränä retkellä oli tarkoitus saada kuvattua saaresta vapaasti käytettäviä kuvia Wikimedia Commonssiin ja se oli myös osa meidän Wiki Loves Monuments -kilpailun ohjelmaa. Laajempi tarkoitus oli myös saada aineistoa saaresta kertoviin Wikipedia-artikkeleihin.

Saaren historia suljettuna saarena on myös kutkuttavan mielukuvitusta herättävä. Suurkiitokset opastuksesta.  Saari on myös väistämättä tulevaisuudessa suurten muutosten edessä ja ainakin itseäni kiinnostaa nähdä 5, 10 tai 20 vuoden päästä miten Vallisaari ja vieressä oleva Kuninkaansaari on avaamisen jälkeen muuttunut.

Ollaanko onnistuttu säilyttämään saaren ainutlaatuista luontoa, miten turismi väistämättä näkyy saarilla tai onko saarista tullut Suomenlinnan tapainen alue jossa koko ympäristö on muotoutunut sen ympärille, että se kestää vierailijoiden määrän.

Vesijohto- ja viemäriverkon rakentamista

Näkymä Aleksanteripatterilta

Palokalustovarasto ja traktoritalli

Vallisaaren kansakoulu

Palokalustovarasto A13

Hilmajosefiina 2019

Patteri II

Eteil 2019

Wiki Loves Monuments -kilpailu jatkuu vielä ensi maanantaihin joten kilpailuun ehtii vielä mukaan! Lisäksi vaikka kilpailun teema on Pyhä paikka, niin kaikkia luetteloissa olevia kulttuuriperintököhteita voi kuvata.

Wiki Loves Monuments -valokuvauskilpailu on jo puolessa välissä!

Kuva: Kimmo Kauppi, Metsie-keruun kokoelma, Lusto.

Maailman suurimman valokuvauskilpailun titteliä kantava Wiki Loves Monuments käynnistyi syyskuun alussa. Kilpailussa kuvataan suojeltuja rakennuksia, valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä, maailmanperintökohteita ja arkeologisia kohteita. Kotimaisessa kilpailussa on lisäksi kaksi jälleenvalokuvaussarjaa.

Kilpailun juryyn on tänä vuonna kutsuttu kaksi henkistä valmentajaa, joiden blogitekstit valottavat kilpailun tämän vuoden teemaa Pyhä paikka.

Reetta Karhunkorva. Kuvaaja Timo Kilpeläinen/Lusto

Ensimmäisen kirjoituksen Metsä kirkkoni olla saa on kirjoittanut on Reetta Karhunkorva, vastaava metsäkulttuuriasiantuntija Suomen Metsämuseossa Lustossa.

Olen ollut pitkään kiinnostunut luontoon liittyvistä kulttuurisista merkityksistä ja siihen liittyen kansanperinteen heijastamista uskomuksista ja käsityksistä – menneisyyden arvoista ja ajattelusta. Entisaikojen pyhät luonnonpaikat puhuttelevat, kuten vaikkapa Astuvansalmen kalliomaalaukset ja Astuvan Ukko.

Seuraavan kirjoituksen kirjoittaa Kolttakulttuurisäätiön asiamies Mari Korpimäki.

Salmisaaren jälleenvalokuvausretki 5.9.

Tukholma, 1938 Gunnar Herbert Lundh – 2019 Vahur Puik. Uudessa kuvassa on Wikimania 2019-tapahtuman osallistujia.

Valokuvataiteen museossa järjestetään 5.9. 15-17 Pyhä paikka valokuvassa -työpaja. Työpajassa esittelemme kuinka Wikimedia Commonsissa olevien valokuvien kuvailutietoja voi parantaa ja pohdimme sensitiivisyyttä valokuvassa.

Tapahtuman päätteeksi järjestetään kuvausretki, jossa jälleenvalokuvataan vanhoja valokuvia.  Jälleenvalokuvauksen ideana on toisintaa vanhassa valokuvassa oleva tilanne tai paikka uudessa valokuvassa.

Reitti

Retki alkaa museossa lyhyellä selostuksella siitä, mitä jälleenvalokuvaus on. Sen jälkeen siirrymme noin 17:20-17:30 Kaapelitehtaan pihalle harjoittelemaan käytännössä jälleenvalokuvausta. (A) Mikäli ryhmä on riittävän iso, niin yritämme myös toisintaa kuvan Breznevin käynnistä kaapelitehtaalla.

Kaapelitehtaalta siirrymme entisen Alkon tehtaan (nykyinen Helsingin oikeustalo) ja Salmisaaren voimalaitoksen väliselle Tallberginkadulle ottamaan lisää jälleenvalokuvia ennen kuin aurinko laskee Alkon tehtaan taakse noin klo 18:10. (B, C)

Salmisaaren voimalaitokselta siirrymme Kellosaaren lentosataman sijaintipaikalle, jonka hangaari oli 1990-luvulle saakka olemassa nykyisen Kellosaarenpuiston kohdalla (D). Retki päättyy tänne noin 19:00.

Reittikartta

Reitti A.) Kaapelitehdas, B/C.) Salmisaaren voimala, D.) Kellosaarenpuisto

Kuvat

Jälleenvalokuvattavien kuvien sijainnit

Miten

Jälleenvalokuvaukseen voi käyttää Ajapaikin Android -ohjelmaa,  joka näyttää puhelimessa lähimmät valokuvat. Muille puhelimille meillä on kännykkäkartta, joka näyttää vanhojen kuvien sijainnit, sekä nippu vanhoja valokuvia paperilla. 

  • Mene Google Play -kauppaan
  • Etsi “Ajapaik rephoto” -ohjelma ja asenna se
  • Käynnistä ohjelma ja kirjaudu ohjelmaan tekemällä uusi tunnus.
    • Ohjelma tukee kirjautumismuotona myös Google ja Facebook -kirjautumista
  • Valitse lähimmät kuat -luettelosta kuva
  • Ota kuva klikkaamalla pyöreää nappia
  • Voit säätää kameratilassa vanhan kuvan läpinäkyvyyttä liikuttamalla ruutua näytön pitkän sivun suuntaisesti.
  • Voit säätää vanhan kuvan kokoa sormien “saksiliikkeellä”
  • Saat tallennettua kuvan klikkaamalla pyöreää ikonia uudestaan
  • Esikatseluruudussa voit poistaa kuvan roskis-ikonilla ja ladata sen pilveen pilvi-ikonilla.

Wiki Loves Monuments -valokuvakilpailu

Syyskuussa on meneillään Wiki Loves Monuments -valokuvakilpailu johon voit osallistua kuvaamalla ennalta määrättyjä kulttuuriperintökohteita TAI sitten jälleenvalokuvaamalla vanhan kuvan. 

Kulttuuriperintökohteet

  1. Etsi kuvattavia kohteita kuvattavien kohteiden listoilta. Ne on järjestetty maakunnittain ja kunnittain. Kun olet löytänyt kohteen, voit ladata kuvan sen yhteydessä olevan linkin kautta syyskuun aikana.
  2. Voit etsiä kuvauskohteesi ja ladata kuvasi myös Monumental-karttasovellusta käyttämällä kännykässä tai tietokoneella.
  3. Jos kulttuuriperintökohde ei ole kuvattavien kohteiden listalla, mutta se löytyy Museoviraston palvelusta kyppi.fi, voit ladata sen erillisellä latauslomakkeella.

Jälleenvalokuvaus

  1. Mikäli kuvaat Ajapaikilla Android -ohjelmalla, niin tallenna kuva pilveen
  2. Mikäli kuvaat jollain muulla tavoin, niin tallenna kuva tällä lomakkeella Wikimedia Commonsiin ja lisää lomakkeeseen linkki alkuperäisene kuvaan.

Seuraava tapahtuma

Lauantaina 14.9. Vallisaaressa järjestetään valokuvauskävely, jossa saaren vanha asukas kertoo saaresta. Samalla valokuvaamme saaren rakennettua kulttuuriperintöä ja jälleenvalokuvaamme vanhoja valokuvia. Lähtö retkelle on kello 12 JT-linesin laiturista kauppatorilta. Opastuksen pituus Vallisaaressa on 2 tuntia ja se alkaa Vallisaaressa noin 12.20 Luotsitalolta.

Lisätietoa:

Onko siellä Karviaistien päässä mitään?

Jan Alancon kuva Malmin Karviaistien päästä, 1984 ja oma kuvani samasta paikasta 2019.

Kurvaan tutulta Latokartanontieltä sivukadulle ja olen äkkiä oudossa ympäristössä. Tie Helsingin Malmilla kaartaa loivasti oikealle ja laskee alaspäin. Olen matkalla tuntemattomaan, Karviaistien päähän. Siinä oli ennen valkoinen, kaksikerroksinen ja harjakattoinen talo. Näin kertoo Jan Alanco kuvassaan, jonka hän otti Helsingin kaupunginmuseolle vuonna 1984, joka on tallennettu Ajapaikiin Finnasta.

Huomaan heti, että taloa ei siinä ole. Entisen talonpaikan viereen on rakennettu päiväkoti. Karviaistien päässä on ennen ollut kääntöpaikka, nyt siinä on pieni muutaman auton parkkialue.

Asetan polkupyörän tien varteen, otan kännykän taskustani ja näpäytän esiin tuon mustavalkoisen kuvan. Kännykän näytössä näkyy läpikuultavana vanha kuva, joka paljastaa muutamia, lähes minimaalisia samanlaisuuksia nykyhetken ja 35 vuotta sitten otetun valokuvan välillä.

Kun saapuu kuvauspaikalle, jälleenkuvaaja etsii heti yhtäläisyyksiä ja eroja vanhan kuvan paikan ja nykyhetken ympäristön valillä. Nyt havaitsen, että tien päädyssä oleva katukivetys on viivasuora, vaikka oikeassa reunassa oleva tien reuna on muotoiltu toisenlaiseksi parkkialueen takia. Huomaan kadun pinnassa myös kaksi viemärinkantta, joiden oletan olevan suunnilleen samalla paikalla kuin aikaisemmin. Sommittelen kuvani näiden havaintopisteiden perusteella.

Valokuvaus on tarkka taide, mutta olen oppinut jälleenvalokuvauksessa olemaan jollain tapaa suurpiirteinen. Uutta kuvaa ei yleensä koskaan saa sommiteltua täsmälleen samanlaiseksi kuin vanhaa. Yritän tähdätä tärkeitä ja selvästi näkyviä yksityiskohtia, kuten talon harjaa, savupiippuja, ikkunoita, tietä, metsän reunaa tai maan pinnanmuodostusta. Vanhan ja uuden kuvan perusrakenteiden pitäisi vastata toisiaan.

Simo Ristan kuva Malmin Kauppatieltä vuonna 1970 ja oma kuvani samasta paikasta 2019.

Malmilla kuvatessani totesin, että siellä oli kuvattu paljon kohteita joita tiedettiin purettavan. Kaupunkiympäristön tallentamisen motiivi on usein muuttuvaksi tiedettyjen kohteiden kuvaus. Vanhojen puutalomiljöiden tilalle nousseiden rakennusten paikoilla jälleenkuvaaminen on haastavaa. Idyllinen pihanperä halkokasoineen ja kaivonkansineen Malmin sairaalan lähellä oli vaihtunut koulun ja päiväkodin asvalttipihan proosaksi. Jälleenkuvaus näissä kaupunkiympäristöissä on mutkikasta salapoliisin johtolankojen etsimistä.

Jälleenkuvaaja ei juuri pysty säätämään kuvansa valoisuutta, jolloin tuloksena saattaa olla tummia tai ylivalottuneita kuvan osia. Ehkä jälleenkuvauksen olennaisin merkitys ei ole niinkään valokuvauksellisuudessa, vaan siinä, että sen avulla voidaan taltioida ja havainnoida ympäristön muuttumista. Minua kiehtoo odottamattomuus. Sattuma voi tuoda kuviin myös koomisia yhdistelmiä. Kuvatessa mielikuvituskaan ei ole pahaksi. Joskus maaperän muoto, puusto tai rakennuskanta herättävät vaistomaisen tunteen, ”kutkutuksen” olemisesta alkuperäisen kuvan paikoilla.

Mietin kuvausretkilläni sitä, että jälleenvalokuvauksella voi olla tutkimuksellista, tieteellistä arvoa. Jos olisin arkkitehtuurin ja ympäristönsuunnittelun opettaja, järjestäisin jälleenvalokuvauskursseja opiskelijoille. Olisi hurjaa, jos joku jatkaisi jälleenkuvattuja kuvia muutaman vuoden päästä.

Joskus jälleenkuvauksessa voi tulla esiin paikan henki, Genius Loci. Antti Kiurun näkemyksen mukaan paikan hengen tunteminen vaatii virittäytymistä samalle aaltopituudelle paikan, sen ihmisten, rakennusten ja muiden elementtien kanssa. Tämä vaatii ajallisen jatkumon tiedostamista ja sen suhteuttamista sekä itseensä että muihin ihmisiin. Kiuru kirjoittaa: ”Ihmisiä tulee ja menee, mutta paikat pysyvät, myös muuttuessaan”.

Kuvausprosessi ei – ainakaan minulle – ole niinkään esteetistä pohdintaa ympäristön arvoista tai haikailuja vanhojen, idyllimäisten kaupungin osien ja talojen tuhoutumisesta. Joskus jälleenkuvaus paljastaa niin paljon yksityiskohtia tavallisen kaupunkiympäristön muuttumisesta, että niitä on turha jäädä pohtimaan itse kuvauksen aikana. Sitä paitsi kaikkia asioita ei edes huomaa kännykän pieneltä näytöltä. Jos haluat analysoida muuttumista perusteellisesti, katsele kuvia kotona isommasta näytöstä. Kaikki Ajapaikiin tallentamasi kuvat löydät kansiosta ”Omat uusintakuvani”.

Jälleenkuvaus on myös tapa perehtyä uusiin ympäristöihin. Ja vaikka ympäristö olisikin tuttu, kuvaajan huomio kiinnittyy aikaisemmin huomaamattomiin yksityiskohtiin ja näkökulmiin.

Helsinki Rephotography -projektin ideana on saada ihmiset liikkumaan valokuvaamalla. Jos innostut jälleenkuvauksesta, neuvon että liikaa ei kannata rohmuta ainakaan aluksi. Pystyn tämänhetkisen kuntoni perusteella, riippuen hieman kuvattavien paikkojen tiheydestä kuvaamaan korkeintaan 30-40 kuvaa päivässä. Kuvattavien paikkojen väli saattaa olla joskus pitkä ja joskus oikeaa kuvauspaikkaa ei löydy heti. Oikean kuvauskulman löytämiseen saattaa mennä joskus monta askelta.

Saatat kokea kuvatessasi vaikeaksi löytää täsmällisiä vastineita vanhan kuvan paikalle nykyisistä paikoista. Sanoisin, että hyvä ohje on kuin Wikipedian ohje ”muokkaa rohkeasti”. Eli kuvaa rohkeasti!

Heikki Kastemaa

Helsinki rephotography on Wikimedia Suomen projekti, jonka tavoitteena on edistää liikuntaa valokuvaamalla. Ajapaik (aja=aika, paik= paikka) on Virossa kehitetty Android-kännykässä toimiva ohjelma, joka etsii arkistosta lähelläsi olevia vanhoja kuvia. Voit hakea julkaistavia kuvia museoiden kokoelmista ja valita niitä Ajapaikiin, paikantaa kuvia sinulle tutusta paikoista ja kuvata uudestaan paikkoja joissa käyt.

Ajapaikissa on yli 160 000 historiallista valokuvaa. Siinä on 8 724 käyttäjää ja 13 989 uudelleenkuvausta. Helsinki rephoto järjestää opastusta ja kuvausretkiä Helsingissä esimerkiksi kaupunginosittain tai alueittain. Projektia tukee Helsingin kaupunki.

Ilmalaiva Graf Zeppelin yritti laskeutua Helsingin Viikin pelloille syyskuussa 1930, mutta kovan tuulen takia laskeutuminen ei onnistunut. Vasemmassa kuvassa vastaanottajia, oikealla oma kuvani Viikin pellolta 2019.