Wikimedia Suomi edistää liikkumista Helsingissä

Poika kokeilee jälleenvalokuvan ottamista Ajapaikilla.

”Helsinki Rephotography on uusi näkökulma liikkumiseen ja arkiliikkumisen mahdollisuuksiin. Samalla tutustutaan kaupunkikultturiin ja ympäristön muuttumiseen”, toteaa Wikimedia Suomi ry:n varapuheenjohtaja Tero Toivanen.

Wikimedia Suomi ry käynnistää Helsinki Rephotography -hankkeen, jonka tavoitteena on edistää liikkumista valokuvauksen avulla. Hankeessa kuvataan vanhoissa valokuvissa esiintyviä paikkoja uudestaan. Samalla saadaan talteen sijainnit, joissa historialliset kuvat on otettu.

Hanke on saanut kolmivuotisen rahoituksen Helsingin kaupungilta. Wikimedia Suomi ry:n lisäksi projektissa mukana Viron valokuvahistoriallinen seura, jolla on kokemusta valokuvien paikannukseen joukkoistamisesta Ajapaik.ee-verkkosivustolla. Seura on myös kehittänyt hankkeessa käytettävän mobiilisovelluksen.

Wikidocumentaries-hanke on toinen yhteistyökumppaneista. Wikidocumentaries kehittää alustaa, jolle kerätään tavallisten ihmisten tarinoita ja valokuvia mikrohistoriallista kerrontaa varten. Hanke toimii yhteytenä kulttuurialan toimijoihin sekä paikallishistoriaa kerääviin yhdistyksiin.

Helsingin kaupungin lisäksi hanketta tukee Wikimedia Foundation.

Lisätietoja:

Yhteystiedot:

  • Kimmo Virtanen
    kimmo.virtanen [at] wikimedia.fi
  • Heikki Kastemaa (puheenjohtaja)
    heikki.kastemaa [at] wikimedia.fi
    Puhelin +358 50 356 3827

Nykytaide, arki ja yllättävyys

Kymmenen vuotta sitten syntyneen IHME-festivaalin ideana on ollut tuoda esille nykytaidetta. Taidesäätiö Pro Arten järjestämä festivaali on kutsunut vuosittain kansainvälisen nykytaiteilijan tai taiteilijaryhmän tekemään IHME-teoksen julkiseen kaupunkitilaan. Jokainen teos on dokumentoitu huolellisesti IHMEessä. Mutta Wikipediassa teoksista on tietoa vähän.

Teokset ovat painottuneet aika- ja paikkasidonnaisiin teoksiin eli katoavaan taiteeseen. Tuodakseen katoavaa taidetta ja taiteen moninaisuutta esiin IHME ja Wikimedia Suomi järjestävät lauantaina 1.12. Töölössä sijaitsevan Kulttuuritehdas Korjaamon Vintti-tilassa Wikimaratonin. Tavoitteena on luoda artikkeli kustakin IHME-teoksesta noin neljän tunnin maratonspurtilla klo 14-18.

Mikä IHME?

IHME-festivaalin tunnus on paahtoleipä, jolle teksti pursotettiin alun perin majoneesituubista.

Taidesäätiö Pro Arten toiminnanjohtaja Paula Toppila kertoo, että festivaalin toiminta perustuu nimenomaan nykytaiteen tuomiseen arkisiin paikkoihin, joissa taidetta ei ole yleensä totuttu näkemään. IHMEelle on nimensä mukaisesti tärkeää yllättää yleisönsä ja ravistella ajatuksia. Arkipäiväisyyden ja yllättävyyden yhdistelmää kuvastaa myös festivaalin paahtoleivän muotoinen tunnus, jonka ensimmäiseen fyysiseen versioon teksti IHME pursotettiin majoneesilla.

IHME-teosten aiheet ovat vaihdelleet. Tarkka luettelo IHME taiteilijoista ja teoksista löytyy täältä: https://www.ihmefestival.fi/ihme-teos/

Tässä muutamia poimintoja:

  • Vuonna 2011 tanskalainen ryhmä Superflex esitti teoksessaan Modern Times Forever (Stora Enso Building, Helsinki) Helsingin Kauppatorille pystytetyllä näytöllä 240-tuntisen elokuvan. Siinä näytettiin mitä Stora Enson pääkonttorille voisi tapahtua seuraavan viiden tuhannen vuoden aikana.
  • Jeremy Dellerin teos Do Touch toi vuonna 2015  museoista lainatut esineet kaikkien kosketettavaksi pääkaupunkiseudun kauppakeskuksiin ja muihin julkisiin tiloihin.
  • Viimeisin, keväällä 2018 julkaistu teos on ruotsalaisen Henrik Håkanssonin THE BEETLE -elokuva, joka nostaa valokeilaan erittäin uhanalaisen, vain Vantaan Myyrmäessä esiintyvän halavasepikkäkuoriaisen.

Nykytaiteen tieto saavutettavaksi

Paula Toppila kertoo, että yksi IHMEen toiminnan kivijaloista on saavutettavuus. Taiteesta nauttiminen pyritään tekemään kaikille mahdolliseksi, ja siksi IHME-teokset ovat koettavissa julkisessa tilassa ilmaiseksi.

Työtä nykytaiteen tunnettuuden lisäämiseksi riittää silti edelleen. Esimerkiksi kymmenestä kansainvälisesti tunnetusta IHME-taiteilijasta vain neljästä on artikkeli suomenkielisessä Wikipediassa. Toistaiseksi vain yhdestä IHME-teoksesta – Yael Bartanan True Finn –elokuvasta (2014) – on oma Wikipedia-artikkeli.

Jatkot Speech Karaokena

Wikimaratonin jälkeen klo 18 alkaen IHME-ilta jatkuu Vintillä Speech Karaokella eli puhekaraokella, jossa osallistujat voivat perinteisen karaoken tapaan tulkita myös ikimuistoisimpia IHME-festivaaleilla kuultuja puheenvuoroja. Wikimaratonin osallistujat ovat lämpimästi tervetulleita myös iltaohjelmaan, joka jatkuu aina klo 22 asti.

IHME-ilta = Wikimaraton + Speech Karaoke Korjaamon Vintillä (os. Töölönkatu 51) lauantaina 1.12. klo 14-22. Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen. Mukaan tarvitset vain oman läppärin. Wikimaratonin osallistujille tarjotaan lounas, minkä vuoksi ilmoittautumisia toivotaan etukäteen: https://goo.gl/forms/t6vKPR8hxD4OUGZd2

Wiki Loves Monuments -valokuvauskilpailun 10 suomalaista finalistia on valittu

Kansainvälisen Wiki Loves Monuments -valokuvauskilpailun finalistit on nyt valittu 56 kilpailuun osallistuvassa maassa. Maailman historiallisia rakennuksia ja merkittäviä kulttuuriympäristöjä kuvattiin eri puolilla maailmaa syyskuussa järjestetyissä osakilpailuissa. Wikimedia Suomi ry järjesti kilpailun yhdessä Museoviraston kanssa toista kertaa. Tänä vuonna kilpailu on myös osa Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta.

Suomessa järjestettiin lisäksi paikallinen jälleenvalokuvaussarja, jossa kuvattiin uudelleen historiallisten valokuvien näkymiä ennen ja nyt -kuvapareiksi.

“Kolmesta ja puolesta tuhannesta ehdokkaasta valitsemamme kymmenen parasta valokuvaa edustavat monipuolisesti erilaisia kuvateemoja sekä erityylisiä kohteita. Jälleenvalokuvien sarjassa päädyimme palkitsemaan kaksi valokuvaajaa, jotka erottuivat joukosta selkeästi edukseen”, kommentoi tuomariston puheenjohtaja Mojo Erämetsä.

Tuomariston jäseninä toimivat graafikko Tommi Kovala, rehtori Riitta Moisander, vierailijaprofessori Elina Paasonen, valokuvaaja Jussi Tiainen ja valokuvaaja Soile Tirilä.

Finalistikuvat aakkostettuna kuvan otsikon mukaan:

Helsingin tuomiokirkko. Kuvaaja Julie Tsarfati. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Helsinki%27s_Cathedral.jpgCC BY-SA 4.0.

Hossan värikallion kalliomaalaus. Kuvaaja Eerik Lehto. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Hossan_värikallio.jpgCC BY-SA 4.0.

Petäjäveden vanha kirkko talvipäivänä. Kuvaaja Maarit Siitonen. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Petäjäveden_vanha_kirkko_talvipäivänä.jpgCC BY-SA 4.0.

Sunilan tehtaat ja asuinalue. ”Maailman kaunein tehdasrakennus” talvella kuvattuna Kymijoen Huumanhaaran yli. Kuvaaja Janiwiki0. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sunilan_Sellutehdas_Kotka.jpgCC BY-SA 4.0.

Särestöniemen erämaatila ja ateljee, maatilan sauna. Kuvaaja Hti-358. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:The_Särestöniemi_Museum_Farm_House_and_the_Old_Sa.jpgCC BY-SA 4.0.

Tönnönkosken silta ja myllypaikka. Kuvaaja Pia Simonen. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tönnön_mylly_pakkaspäivänä.jpgCC BY-SA 4.0.

Vaajakosken vanha vesivoimalaitos. Kuvaaja Teuvo Salmenjoki. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vanha_voimalaitos.jpgCC BY-SA 4.0.

Jälleenvalokuvaussarjassa palkittavat kuvaparit

Katja Tuomala

Tuntemattoman valokuvaajan kuva Rauman kanaalin meren puoleiselta osalta vuosilta 1900-1920, Rauman museo, Public Domain. https://ajapaik.ee/?album=20156&photo=148055&order1=time&order2=added&page=1

Amandan 8.10.1907 sisarelleen lähettämä postikortti vuosilta 1902–1910, Rauman museo, Public Domain. https://ajapaik.ee/?album=20156&photo=148052&order1=time&order2=added&page=1

 

Teemu Ikonen

Toivonen Niilo: Punavankeja Suomenlinnan IV piirin Susisaaren vankileirillä, 1918. https://ajapaik.ee/?album=20076&photo=148062&order1=time&order2=added&page=2

Kiväärimiehiä Kasarmitorilla, 1918. Museovirasto, CC BY 4.0. https://ajapaik.ee/?album=20076&photo=147697&order1=time&order2=added&page=3

Kaikki kilpailuun osallistuvat valokuvat talletetaan julkisesti Wikimedia Commonsiin. Ne ovat käytettävissä vapaasti avoimella Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 -lisenssillä. Sen ehtona on, että kuvaajan nimi ja lisenssi mainitaan aina käytön yhteydessä ja että toinen teos, jossa kuvaa käytetään, lisensoidaan samoin.

Jälleenvalokuvien lisenssi on Creative Commons Nimeä 4.0.

Suomen kilpailusarjan voittaja julkistetaan Kansallismuseon Ateljeessa järjestettävässä palkintojenjakotilaisuudessa Mannerheimintie 34, Helsinki 18.11.2018 klo 13.00. Tilaisuus on avoin kaikille. Tervetuloa!

Kansainvälisen kilpailun voittajat julkistetaan joulukuun alkupuolella.

Linkkejä

Kansainvälisen kilpailun finalistit sitä mukaa, kun ne julkistetaan eri maissa
https://commons.wikimedia.org/wiki/Wiki_Loves_Monuments_2018_winners

Kaikki osallistuvat kuvat https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Images_from_Wiki_Loves_Monuments_2018

Pohjois-Euroopan Wikimedia perustettiin Tukholmassa

Pohjois-Euroopan Wikimedioiden tapaaminen järjestettiin Hammarbyn satama-alueella Tukholmassa.

Yhteisö nimeltä Wikimedia Northern Europe perustettiin Tukholmassa viikonloppuna 5.-7.10.2018. Mukana oli henkilöitä seuraavista Wikimedia-jaostoista (Chapter) Ruotsi, Norja, Tanska, Viro ja Suomi. Mukana oli myös henkilöitä käyttäjäryhmistä (User Groups) Islanti ja Latvia. Liettuasta, jossa on liettuankielinen Wikipedia, ei ollut mukana ketään.

Järjestelyistä ja tapahtuman avustuksen hakemisesta vastasi tällä kertaa Wikimedia Sverige. Tulevaisuudessa suunniteltiin liittouman vuosittaista yhteistapaamista. Esimerkiksi Helsingin Maria 01, jossa Wikimedia Suomi vuokraa pöytätoimistoa, voisi olla mainio kokoontumispaikka tällaiselle konferenssille.

Wikimedioiden yhteistyö maailmalla

Maailman Wikimedia-organisaatiot ovat luoneet erilaisia alueellisia yhteistyöelimiä. Näitä ovat seuraavat:

* CEE-Spring on Keski- ja Itä-Euroopan Wikimedia-liikkeen yhteistyöelin. Se on järjestänyt CEE-tapaamisia vuodesta 2011.
* Eri puolilla Afrikkaa on järjestetty vuosittain Wiki Indaba vuodesta 2014 alkaen.
* Pohjois-Amerikan WikiConference vuodesta 2016.
* WikiArabia 2015 alkaen.
* Wikimedia Iberocoop on Ibero-Amerikkalaisten Wikimedioiden liittouma.
* ESEAP, eli Itä- ja Koillisaasian sekä Tyynenmeren alueen Wikimedioiden konferenssi.

Wikimedia Northern Europen taustalla on maailman Wikimedia-liikkeen uudelleenorganisoituminen. Vuosittaiset Wikimedia Conferencet, joita on pidetty WMDeutschlandin toimesta Berliinissä, tullaan rajaamaan osallistuja- ja aihepiiriltään aiempaa pienemmiksi. Ne tulevat käsittelemään globaalin liikkeen strategiaprosessia ja hallintoa yleisemmin. Tämä Wikimedian Foundationin tukema vuosittainen tapahtuma tullaan järjestämään seuraavan kerran 29.-31. maaliskuuta 2019 Berliinissä ja sen otsikko tulee olemaan Wikimedia Summit.

Vuosittaiset Wikimaniat on suunnattu laajalle wikipedisti- ja wikimedistijoukolle ja seuraava järjestetään Tukholmassa 14.-18. elokuuta 2019.

Globaalin Wikimedia-liikkeen pohjoista liittoumaa synnytettiin pitkään. Tukholmassa näytettiin painettua esitettä, jossa oli mainittu Wikimedia Nordicin nimellä Ruotsin, Norjan ja Tanskan Wikimediat. Se lienee ajalta ennen kuin Wikimedia Suomea oli perustettu, eli vuotta 2009.

Liittoumaa suunnittelevia palavereja on pidetty ainakin Wikimedia Conferenssien ja Wikimanioiden yhteydessä. Aikaisemmin yhteisöä suunniteltiin otsikolla Wikimedia Nordic, jossa olisivat olleet mukana Pohjoismaat. Mutta sitten mukaan tulivat myös Baltian maat, ja nimikin muuttui: Wikimedia Northern Europe.

Yhteisö ei pystynyt vielä viikonloppuna ratkaisemaan, mitä lyhennettä se käyttää itsestään, sillä huomattiin että aikaisemmin käytetty WMNE on varattu Nepalin Wikimedialle.

Mitä Tukholmassa puhuttiin ja päätettiin?

Työskentelyä ryhmissä. Kuva: Sara Mörtsell CC BY-SA 4.0

Wikimedia Sverige oli kutsunut Ulrika Eklundin fasilitoimaan tilaisuutta. Perjantai-iltana tutustuimme toisiimme ja kerroimme syistä, miksi itse kukin oli tullut paikalle?

Lauantaiaamuna aloitimme strategiatyön ja tiivistimme verkostomme tarkoituksen yhteen lauseeseen: “Teemme vaikuttavia asioita yhdessä perustamalla puitteet aktiiviselle yhteistyölle Pohjois-Euroopassa tunnistamalla yhteisiä asioita, ja käyttämällä kokemuksiamme sekä resursseja niiden hoitamiseksi ja kehittämiseksi.”

Sen jälkeen mietimme hyviä johtamistapoja, joilla pääsemme tavoitteeseemme ja siihen liittyviä seuraavia toimenpiteitä. Tapaamisen työskentelytapa oli open space, eli osallistujat määrittelivät itse, mitä aiheita halusivat edistää. Ryhmissä keskusteltiin muun muassa Wikimanian ja muiden vastaavien tapahtumien järjestämisestä, gender gapista, sekä pienten kielialueiden Wikipedioista.

Lopuksi laadittiin toimintasuunnitelmat kahdeksasta aihealueesta. Nämä olivat:

  • Kuinka tehdä pohjoisten alueiden yhteistyötä?
  • Pohjoismaiset sukupuolten välistä tasa-arvoa ajavat asiat
  • Koulutusyhteistyö
  • GLAM-seuranta
  • Wikimedian PR-työ
  • Yhteistyö vähemmistökielten, kuten saamenkieli, tukemiseksi
  • Wikimedian sisarushankkeet ja yhteistyö ulkopuolisten toimijoiden kanssa sekä
  • Pohjoisten alueiden yhteistyön nimeäminen

Suunniteltavia yhteistyöaloja olivat esimerkiksi erilaiset kansainväliset kirjoituskilpailut ja messumateriaalien yhteistilaukset.

Naisiin liittyvillä kilpailuilla esimerkiksi Norjassa aktiivisten wikipedistien asennetta on jo muutettu: “Tehdään ensin artikkelit naisjalkapalloilijoista ja miehistä vasta heidän jälkeensä”, he saattavat nyt todeta.

Sunnuntaina tapaamisen lopuksi saimme iloksemme huomata, että perjantaina listaamistamme peloista mikään ei ollut toteutunut: saimme aikaan todellista vuoropuhelua ja myös konkreettisia suunnitelmia, ei ainoastaan hienoja korulauseita. Parasta tapahtumassa oli kokemusten vaihto, uudet ideat ja verkostot ja jäämme innolla odottamaan työskentelyn jatkumista pienemmissä ryhmissä. Tästä on myös hyvä jatkaa ensi vuoden tapaamiseen.

Tapahtuman järjestämistä tuki Wikimedia Foundation ja Ruotsin internetsäätiö tarjosi kokoustilat käyttöömme.

Kimberli Mäkäräinen:
Vähemmistökielistä

Pohjois-Euroopassa on useita vähemmistökieliä, joista vain muutamalla on Wikipedia. Suomen alueella Wikipedia on vain pohjoissaamella. Olisi tärkeää saada kaikille Pohjois-Euroopan vähemmistökielille ja alkuperäiskansojen kielille tasa-arvoisempaa kohtelua, mikä olikin yksi tapahtuman pääaiheista. Tähän kuuluisi paitsi kunkin vähemmistökielen Wikipedia, myös ajankohtaista ja puolueetonta tietoa vähemmistöjen kielistä ja kulttuureista muissakin Wikipedioissa. Haaveena olisi kirjoittaa näille kieliyhteisöille oppikirjoja omalla kielellä Wikimedia Foundationin eri projekteissa, kuten Wikiversityssä ja Wikibooksissa, sekä tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa ja järjestää MOOCeja, joissa voi oppia kääntämisen, terminologiaopin ja kielenhuollon perusteita omalla kielellä luomalla tai muokkaamalla artikkeleita Wikipediassa.

Ensi vuonna vietetään YK:n alkuperäiskansojen kielten juhlavuotta (IYIL2019) sekä järjestetään Wikimania maassa, jossa on oma alkuperäiskansa. Siksi päätettiin yrittää järjestää Wikimaniassa jotain teemavuoteen liittyvää. Tavoitteina on tehdä yhteistyötä alkuperäiskansojen kanssa ja nostaa heidän kieliään esille IYIL2019:n viiden alkuperäiskansojen kieliin liittyvän avainalan mukaisesti. Vielä toistaiseksi ei ole varmoja suunnitelmia siitä, mikä tämä toiminta voisi olla, koska suunnittelu on vielä alkuvaiheessa.  

Pidin tapahtumasta tosi paljon, koska sain tavata muita wikipedistejä ja kuulla, mikä on toiminut tai ei toiminut heillä. Näistä keskusteluista ja työpajoista sain paljon uusia ideoita ja lisäpontta jatkaa wikiprojekteissa. Toivoisin, että ensi tapahtumaan saisimme myös muiden vähemmistökielten ja alkuperäiskansojen kielten Wikipedioiden ja muiden wikiprojektien edustajia ja että saisimme lisää kirjoittajia pohjoissaamenkieliseen Wikipediaan.

Tukholman tapaamiseen liittyvää aineistoa:

raportin kirjoittivat tapaamiseen Suomesta osallistuneet yhdessä

Osallistujat Suomesta: Miku Malinen (vas.), Minna Turtiainen, Johanna Janhonen, Kimberli Mäkäräinen ja Heikki Kastemaa.

 

Ladies first, also on Wikipedia

This column was first published in Finnish at Suur-Jyväskylän Lehti on 10th October 2018. 

Last weekend group of Finnish wikimedians, including me, attended Wikimedia Northern Europe Meeting in Stockholm. Over the years various organisations have been created around Wikipedia: there is the American foundation and different kind of user groups and chapters that want to support the activities of Wikipedists and volunteers in other Wikimedia projects locally. Some of these local organizations are occupied purely by volunteers, while some have also permanent employees or project-related employees.

Wikinem October 2018 03

The WIKINEM participants. I am the one with they grey hat in the first row. Image: Arild Vågen, CC BY-SA 4.0

The highlight of the year in the Wikimedia community is the Wikimania event that brings together both people from different Wikimedia organisations as well as volunteers. In order to get as many people as possible to participate in Wikimania, it has been organised in different parts of the world, most recently in Mexico, Italy and South Africa. Next summer Wikimania will be held for the first time in Northern Europe, Stockholm, and this was one of the most important reasons behind our gathering.

But there are also other reasons why we want to intensify the cooperation between the Nordic countries and the Baltic countries. We are close to each other, both geographically and culturally. Each Wikimedia project has however its own culture and a good example of this is the recent hullabaloo around the English Wikipedia article of Donna Strickland, the Nobel Prize winner. Somebody had tried to create an article for her already in 2014, but it was then removed because of copyright infringement. However e.g. the readers of The Guardian may have thought that Strickland was not considered significant enough for Wikipedia before the Nobel Prize.

Wikipedia editors decide themselves about which subjects they are writing to Wikipedia. This is why there is actually nobody that you can blame if a certain significant person is still missing a Wikipedia article. However, these so called wiki gaps can be influenced for example by organizing editing competitions where editors are producing the missing content together. About 17% of Wikipedia’s articles of people are telling about women, and when almost the same number of editors, 16%, are women, one could imagine that these things are connected.

I think that also the masculine culture of our society should be blamed for the gap. For example if you are asked to make a list of experts in some field, your list can become very manly unless you consciously mind the issue. If you don’t believe this, try asking your acquaintances to name the professionals of a certain field! With help of women-related competitions run by Wikimedia movement the attitude of active Wikipedists for example in Norway has already changed: ”Let’s start by making articles about women’s football players and add men players after them,” they may say now.

Further reading:
Two months of Women’s Day events: over 1000 new female biography articles created  in events in Finland
Exploring Wikimedia’s gender gap with six contributors from Scandinavia

Loppukiri Wiki Loves Monuments -kilpailussa

Wiki Loves Monuments -kilpailuun ehtii osallistua vielä syyskuun ajan! Maailmanlaajuisesti kilpailuun on ladattu tähän mennessä yhteensä 165 113 kuvaa, ja Suomessa 1729 kuvaa 76 lataajalta. Viime vuonna kuvia oli 27.9. mennessä ladattu saman verran.

Kilpailu on tuonut myös aikaisemmin julkaisemattomia kuvia avoimeen käyttöön. Jälleenvalokuvaushaastetta varten on avattu historiallisten valokuvien kokoelmia Savonlinnasta, Punkaharjulta ja Raumalta. Kuvajulkistusten yhteydessä järjestettiin kuvaussafareita kesän ja syksyn kuluessa.

Satamalaituria juhannuksena, 1920 ja 1932 välisenä aikana, Public Domain, V. A. SihvonenSavonlinnan maakuntamuseo

Savonlinna

V. A. Sihvonen oli savonlinnalainen valokuvaaja, jonka koko suku toimi valokuvaajina 1800-luvun lopusta alkaen. Savonlinnan maakuntamuseo avasi laajasta tuotannosta Wikimedia Commonsiin ja Ajapaikin Savonlinna -kansioon n. 50 kuvan kokoelman Savonlinnan näkymiä.

Punkaharju

Nuutti Kanervan kokoama Punkaharju-postikorttien kokoelma julkistettiin avoimeksi Lustossa järjestetyn Punkaharju valokuvissa -seminaarin yhteydessä. Kuvat löytyvät Ajapaik-sovelluksen Punkaharju-kansiosta ja Wikimedia Commonsista. Kuvista löytyneiden tietojen avulla täydennettiin myös Punkaharjun paikkoja ja paikannimiä OpenStreetMap-kartassa.

Luston näyttelyn Anni Hemminkisen kuvat olivat esillä myös Hotelli Punkaharjun tornissa. Ikkunoiden takana kansallismaisema ukkosmyrskyssä. Kuva Susanna Ånäs CC BY 4.0.

Rauma

Raumalla valokuvaaja Jari Sorjonen opasti Rauman museon kokoelmien postikorteista muodostettua kuvausretkeä. Tälläkään kertaa ei selvitty ilman sadetta, mutta se ei pysäyttänyt innostunutta kuvausryhmää. Syntyneet kuvaparit on lisätty Ajapaikin Rauma-kansioon ja alkuperäiset Wikimedia Commonsiin.

Rauman kuvausretki käynnistymässä. Kuva Susanna Ånäs CC BY 4.0.

Rauman kanaalin meren puoleiselta osalta. Kuvaaja tuntematon. Kuva: Rauman museo, Public Domain.

Vantaa

Syyskuussa Vantaan kaupunginmuseo järjesti Valokuvaa Vantaa -valokuvausretkiä ja Wiki Loves Monuments oli mukana Aviapoliksen retkellä. Lokakuussa Vantaan kaupunginmuseo järjestää kaksi Wikipedian muokkaustapahtumaa, jossa kuvia pääsee käyttämään. Tulevina vuosina kilpailuun tulee mukaan lisäksi myös lisää kuntien kaavalla suojelemia kulttuuriperintökohteita.

Vantaan kuvausretkellä kuvattiin uudempaa kulttuuriperintöympäristöä. Kuva Susanna Ånäs CC BY 4.0

Jälleenvalokuvauksen ihme: Kronotooppeja bongaamassa

Signe Brander, Kulosaari 1908, ja oma valokuvani 2018.

Kuvassa saarten välillä on valkokaiteinen puusilta, jossa on harmaita silta-arkkuja. Silta johtaa paikkaan, jonka ranta nousee jyrkästi, osittain puiden peittämillä kallioilla. Katson lahden toisella puolen Signe Branderin ottamaa valokuvaa Helsingin Kulosaaressa. Näen sillan ja erotan nousevalta rantatörmältä paikan, missä Brander otti toisen valokuvan. Sen taustalla näkyy Mustikkamaan ja Kulosaaren välisen Hopeasalmen takaa kaukana Sörnäisten rakennuksia ja savupiippuja paikalla, jossa nykyisin nousevat Kalasataman kerrostalot. Tunnen voimakasta vetoa mennä samalle paikalle, josta Signe Brander oli ottanut kuvan sata kymmenen vuotta sitten.

Kun menee samalle paikalle, jossa joku on seissyt aikaisemmin ottamassa valokuvaa, tuntee hyvin yksityisen kokemuksen. Jälleenvalokuvaamiseen liittyy ikään kuin salainen linkki tai liittolaissuhde alkuperäisen kuvan ja uuden kuvaajaan välillä. Minä kuulun yhteen jonkun tuntemattoman kuvaajan kanssa, meitä yhdistää paikan ja tilan samuus, sama kuvauskulma. Ikäänkuin ainoa asia, joka meitä kahta valokuvaajaa erottaa, on aika.

Neuvostoliittolainen kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin kehitti kronotoopin käsitteen, jolla hän tarkoitti ”taiteellisesti haltuunotettujen ajallisten ja paikallisten suhteiden olennaista keskinäistä sidonnaisuutta”. Käsite juontuu sanoista kronos, aika ja topos, tila tai paikka. Kronotoopin voisi suomentaa sananmukaisesti aikapaikallisuudeksi.

Kirjallis-taiteellisessa kronotoopissa tilan ja ajan indikaattorit sulautuvat yhteen huolellisesti laaditussa, konkreettisessa kokonaisuudessa, kirjoitti Bahtin. ”Aika ikäänkuin tulee paksummaksi, se tulee lihaksi ja taiteellisesti näkyväksi; vastaavasti tila latautuu ja vastaa ajan, juonen ja historian liikkeisiin. Nämä akseleiden risteymän ja yhteensulautumisen indikaattorit luonnehtivat taiteellista kronotooppia.”

Mihail Bahtin etsi ajan ja paikan merkkejä romaaneista. Jälleenvalokuvauksessa kronotooppeja etsitään valokuvista. Virossa kehitettyyn Ajapaik applikaatioon ladataan vanhoja valokuvia, joiden kameran suunta voidaan merkitä kartalle. Vanha valokuva saadaan esille näyttöön läpinäkyvänä tasona, jonka avulla valokuvakuva samasta paikasta kohdennetaan.

Kun otamme vanhan valokuvan kuvaamasta paikasta uuden valokuvan, kuvaammeko silloin valokuvaa vai paikkaa? Jälleenkuvauksessa voi kyllä puhua kuvien mimeettisestä tarkkuudesta, näköisyydestä valokuvien välillä, mutta onko se jälleenkuvauksen tehtävä?

Valittelin kerran Ajapaik-järjestelmää kehittäneelle tallinnalaiselle Vahur Puikille, miten vaikea on saada täsmällistä ja tarkkaa kuvaa aikaisemmasta valokuvasta. Vetosin siihen, että esimerkiksi kameroiden linssit ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Vahur vastasi, että ei kannata huolehtia linsseistä, kaikkein tärkein asia jälleenkuvauksessa on muutos.

Jälleenvalokuvaus on muutoksen kuvaamista ja tutkimista Muutos ajassa ja paikassa saadaan esiin rinnastamalla kuvia eli polarisaatiolla.

Jälleenvalokuvaaja huomaa nopeasti, että ajan mukana tullut muutos ympäristössä vaihtelee. Joskus muutos ympäristössä on ollut niin voimakas, että emme pysty löytämään mitään yhteistä vanhaan ja uuden välillä. Kronotooppi voi olla lähes olematon, se voi olla aivan minimaalinen vihje tai hiljainen viittaus aikaisempaan. Se voi olla valon suunta, taustan maiseman summittainen ääriviiva, topografinen henkäys tai aavistus ekotyypistä, pilkahdus lehtimassan takana. Tätä usein tulkinnallista ja ulkoisin mittauskeinoin esiin tulevaa paikkaa voisi sanoa jyrkäksi tai voimakkaaksi polarisaatioksi.

Toisen ääripään vastaavuutta voisi sanoa neutraaliksi polarisaatioksi, jos uusi ja vanha valokuvan kohde muistuttavat paljon toisiaan. Tietojen perusteella vanhasta rakennuksesta otettu kuva voi olla sata vuotta sitten otettu, mutta ihmeellisesti rakennus on säilynyt samanlaisena nykypäivään asti. Tällöin kronotooppi käsitteellistyy, se tulee oletuksenvaraiseksi ja abstraktiksi. Talossa on eletty useita sukupolvia ja maailma kuvaparin rajojen ulkopuolella on muuttunut valtavasti.

Tavallisesti vanhassa valokuvassa on riittävästi merkkejä, jotka sitovat sen nykyhetkeen ja saavat muutoksen käsitettäväksi. Tämä vaatii paljon tarkkavaisuutta. Jälleenkuvauksessa kronotooppeja voi  jäljittää vertaamalla vanhaa valokuvaa  paikan näkymään vain menemällä paikalle. Bahtinin mukaan kronotooppi on sekä kognitiivinen käsite, että kielen kertova ominaisuus. Vastaavasti voisi sanoa, että valokuvan kronotooppi on sekä tietoa paikasta, että valokuvan narraatio, tarina jonka kuva kertoo.

Heikki Kastemaa

Eino Heinosen valokuva Eugen Schaumanin puistosta vuonna 1950, taustalla Kulosaaren kappeli.

Oma valokuvani syyskuussa 2018.

Valokuvausretkiä kaupungeissa ja kulttuurimaisemissa

Sata vuotta sitten valokuvaus oli jo yleistynyt ja moni ryhtyi valokuvaajaksi. Osa perusti ateljeen, mutta elantoa oli hankittava myös ateljeen ulkopuolella. Valokuvaajat kiersivät pienemmillä paikkakunnilla kuvaamassa häissä ja hautajaisissa tai kyläkaupan pihalla potretteja ottamassa. Lisätuloja sai kuvaamalla nähtävyyksiä ja painattamalla niistä postikortteja.

Nyt kuvaamme näitä kuvia uudelleen

Punkaharjun historiaa valokuvien kautta käsitellään Punkaharju valokuvissa -seminaarissa lauantaina 8.9. Näyttelyvierailujen jälkeen lähdemme kuvaussafarille Hotelli Punkaharjun maisemista n. klo 16.00. Kuvaussafaria johtaa Nuutti Kanerva, joka on kerännyt ja jälleenvalokuvannut historiallisen postikorttikokoelman Punkaharjulta. Retki toteutetaan yhdessä Suomen metsämuseo Luston kanssa. Lisätietoa seminaarista ja safarin Facebook-tapahtuma.

Vantaan kaupunginmuseon näyttely #ThrowbackVantaa – Kuvia kotiseudusta ennen ja nyt kannustaa kaupunkilaisia tutustumaan kotikaupunkiinsa valokuvaamalla. Kaupunginmuseo järjestää syyskuussa Valokuvaa Vantaa -kierroksia. 13.9. valokuvataan Hakunilassa, 20.9. Aviapoliksessa ja 27.9. Vantaankoskella. Tapahtumat järjestää Vantaan kaupunginmuseo. Lisätietoja.

Raumalla jälleenvalokuvaamme lauantaina 22.9. raumalaisia näkymiä. Finnasta löytyvien historiallisten kuvien lisäksi kuvattavanamme on historiallisia postikorttikuvia Raumasta. Retkeä johtaa valokuvaaja Jari Sorjonen. Kokoontuminen klo 13.00 Vanhalla Raatihuoneella, Kauppakatu 13. Retki järjestetään yhdessä Rauman museon kanssa. Lisätietoa: Facebook-tapahtuma.

Mikä jälleenvalokuvaus?

Vanhoja valokuvia voi helposti jälleenvalokuvata Ajapaik-kännykkäsovelluksella tai sopivia kuvia voi etsiä Finna.fi -palvelusta. Kerromme lisää sivulla http://wlm.wikimedia.fi/osallistuminen/

Järjestä safari

Kokoamme parhaat neuvot kuvaussafarin järjestämiseksi Wiki Loves Monuments -sivustolle. Kuka tahansa voi kuvata kulttuuriperintökohteita tai jälleenvalokuvata vanhoja valokuvia, mutta yhdessä se on hauskempaa. Jos järjestät safarin, tiedotamme siitä.

Kilpailun palkinnot

Oskari Rajala aloitti valokuvaajana Turussa 99 vuotta sitten. Hän kiersi Suomea moottoripyörällä kuvaamassa kirkkoja, ja kuvat painettiin postikorteiksi. Tänään Rajala tarjoaa kilpailun pääpalkinnon 200€ lahjakortin Rajala Pro Shopiin.

Jälleenvalokuvaussarjan palkinnoksi olemme valinneet Juhan Suonpään kirjan Isoisä – Tampere 1918. Kirjassa nykynäkymiin sulautuvat sisällissodan valokuvat ovat taustana kertojan isoisän tarinalle.

Kaikki kansainväliseen kilpailuun valitut 10 parasta palkitaan Museokortilla, joka oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn 280 museossa.

Rauman museo tarjoaa parhaalle Raumaa kuvaavalle kuvalle erikoispalkinnon. Voittaja valitaan yleisöäänestyksellä museon Facebook-sivulla.

Tarjoa paikallista palkintoa

Rauman museon esimerkkiä seuraten paikalliset organisaatiot voivat tarjota palkinnon parhaalle paikkakunnalla kuvatulle kuvalle. Ilmoitamme palkinnot sivulla http://wlm.wikimedia.fi/palkinnot/.

wlm.wikimedia.fi

Wiki Loves Monuments -tuomaristolta vinkkejä kuvaamiseen

Wiki Loves Monuments -valokuvauskilpailu alkaa ensi lauantaina. Kilpailussa kuvataan suomalaisia suojeltuja rakennuksia, valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä ja arkeologisia kohteita. Wikimedia Suomi ry ja Museovirasto järjestävät kilpailun Suomessa nyt toista kertaa. Viime vuonna kuvia kertyi 2259 kappaletta 92 kuvaajalta. Näistä jo kolmasosa on käytössä Wikipedian kuvituksena.

Tämän vuoden kotimaiseen kilpailuun on mahdollista osallistua myös jälleenvalokuvaamalla historiallisia valokuvia niiden tapahtumapaikoilla. Kilpailusarjan erityisteemana ovat vuonna 1918 kuvatut kuvat. Vanhoista ja uusista kuvista muodostuu ennen ja nyt -kuvapareja samalla kun paikoista muodostuu muistopaikkoja kartalle.

Tuomariston neuvoja onnistuneisiin valokuviin

Mojo Erämetsä

Kuva: Mojo Erämetsä.

Olen toiminut Art Directorina useissa mainostoimistoissa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Päätyöni ohella toteutan itseäni erilaisten omien valokuvaprojektien kautta. Yksi sellainen on ”Aikamatkakuvia Helsingistä”.

www.aikamatkakuvia.fi

Kuvausvinkki

Kun lähdet suunnittelemaan kuvausta, niin mieti millainen sää ja vuorokauden aika kyseiseen kuvaan parhaiten sopisi ja yritä päästä kuvaamaan sellaisella hetkellä. Esimerkiksi suora auringonpaiste pilvettömältä taivaalta ei ole kuvauksen kannalta kovin ihanteellinen tilanne. Vielä tarkempaa suunnittelua varten kannattaa ladata puhelimeen sovellus, jolla voit helposti tarkistaa mistä suunnasta ja miltä korkeudelta aurinko paistaa mihinkin aikaan.

Tommi Kovala

Olen graafinen suunnittelija. Oma alani on tiedon visualisointi. Tiedon on oltava näkyvää, että useimmat ihmiset sen ymmärtävät.

Kuvausvinkki

Sinulla on tehtävä: kerro kuvan keinoin tärkein asia kohteesta. Teoksesi on sekä dokumentaarisesti että taiteellisesti vahva. Kun saavut paikalle, saat monia ideoita. Älä toteuta niistä ensimmäistä heti, vaan valitse saamistasi oivalluksista paras.

Riitta Moisander

Riitta on kouluttanut sukupolvittain taiteen moniosaajia Savonlinnan taidelukiossa. Hänet tunnetaan työstään taiteen ja kulttuurin puolesta Etelä-Savossa.

Elina Paasonen

Eriika Ahopelto/Aamulehti

Olen journalisti, joka rakastui digitaalisen kerronnan mahdollisuuksiin muutoksen mukana, tehtävä kerrallaan.

Juuri alkaneen lukuvuoden 2018–2019 työskentelen Tampereen yliopistossa journalistiikan oppiaineen vierailijaprofessorina. Pyrin jakamaan työssäni oppimaani journalismin ja kuvajournalismin opiskelijoille sekä oppimaan itse opiskelijoilta ja uusilta kollegoiltani.

Kuvausvinkki

Kuvaaminen edellyttää aina valintoja. Mieti ensin, mitä haluat kuvallasi kertoa ja dokumentoida, vasta sitten, miten aiot sen tehdä.

Tutustu kohteeseesi rauhassa. Yksityiskohdat voivat paljastaa yllättäviäkin asioita kuvattavasta kohteesta.

Konteksti vaikuttaa paljon siihen, miten tulkitsemme kuvaa. Emme aina pysty itse vaikuttamaan, missä yhteydessä kuva on esillä.

Keskustele muiden kanssa kuvista ja näytä töitäsi. Saat arvokasta palautetta ja uusia ideoita.

Jussi Tiainen

Lapsenlapset kutsuvat Äijäksi. Harrastan valokuvausta ja hengissä pysymistä.

Olen valokuvaaja – ollut jo vuodesta 1975. Olen kuvannut arkkitehtuuria, designia ja taidetta sekä kustantanut taidekirjoja. Olen tehnyt useita yksityisnäyttelyitä, joita on ollut lähes kolmessakymmenessä maassa. Tällä hetkellä nautin ylimääräistä taiteilijaeläkettä.

Kuvausvinkki

Käytä jalustaa. Sommittele huolellisesti. Seuraa auringon liikkeitä. Tarkkaile kuvattavaa kohdetta eri vuorokauden aikoina ja erilaisissa valoissa. Muista, että valokuva on kaksiulotteista taidetta ja arkkitehtuuri kolmiulotteista. Sinulla on valta valita se yksi piste, josta kohteesi on parhaimmillaan. Lopuksi: pystyt linjat ovat pystyjä myös kuvissa!

Soile Tirilä

Olen arkkitehtuurikuvaukseen ja rakennetun kulttuuriympäristön dokumentointiin erikoistunut intohimoinen voimalajeja harrastava palstaviljelijä.

Kuvausvinkki

Kuvasitpa kännykällä, tabletilla, kompaktikameralla tai järjestelmällä tutustu käytössäsi olevan laitteen tekniikkaan. Puhelimestasikin löytyy muita kuin automaattiasetuksia ja kompaktikameroilla pääsee jo puoliautomatiikan ja manuaalisäätöjen maailmaan.

Kuvatessasi rakennuksia kiinnitä huomiota pysty- ja vaakalinjoihin. Jos joudut tilttaamaan eli kallistamaan kameraa ylöspäin pystylinjat kapenevat kuvassa ylöspäin. Helpottaa, jos hakeudut kuvatessa ylemmäs suhteessa kohteeseen. Mikäli mahdollista, käytä jalustaa. Linjoja voi korjata myös kuvankäsittelyohjelmalla, mutta maltillisesti niin, etteivät mittasuhteet vääristy.

 

Hyödynnä rekisteriaineistoja monipuolisesti: Museoviraston www.rky.fi ja www.kyppi.fi palveluista löytyy valokuvien lisäksi myös kartta-aineistoa ja lyhyet kuvaukset kohteiden historiasta. Tutustu kohteesi historiaan, siten voit saada uusia kuvausideoita.

Kirkas auringonpaiste ei useinkaan ole paras kuvaussää. Tarkkaile ja kuvaa kohdettasi eri vuorokaudenaikoina ja erilaisissa valaistus- ja sääolosuhteissa.

Linna, rautatieasema, kirkko, kauppakeskus, kerrostalo, tori, hautaröykkiö, rantatie, katunäkymä…. Mieti miten kuvauskohdettasi käytetään, miten ihmiset ja heidän toimintansa voisi kuvissa näkyä.


Tutustu kilpailuun osoitteessa wlm.wikimedia.fi!

Tulosta Wiki Loves Monuments -juliste työpaikalle, koulun seinälle, lipputiskille tai kerhotilaan ja houkuttele asiakkaasi, kollegasi tai oppilaasi kuvaamaan!

Tekijänoikeus ja kansalaisoikeus

Ahto Apajalahti Electronic Frontier Finlandista eli Effistä puhuu Narinkatorin mielenosoituksessa.

Heikki Kastemaan puhe Pelastetaan internet! European Action Day on EU Article 13 -tapahtumassa Narinkatorilla Helsingissä 26.8.2018

Torit ja aukiot kaikkialla maailmassa ovat vapaan kansalaistoiminnan paikkoja. Esimerkiksi tämä Narinkatori, jolla nyt seisomme, on ollut monenlaisen vapaan kansalaistoiminnan tyyssija.

Kokoontuminen tai kansalaistoiminta ei ole vapaata kaikkialla maailmassa ja kaikissa paikoissa. Kävin viime syksynä Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla, joka on ehkä eräs tarkimmin vartioituja julkisia paikkoja maailmassa. Tuolle aukiolle pääsemiseksi tarvitaan passi tai henkilötodistus, aukiota valvotaan tarkasti ja kaikki vähäinenkin vapaaseen kansalaistoimintaan tai mielenilmaukseen viittaava kielletään. Näin ovat Kiinan viranomaiset päättäneet, historiallisista syistä.

Puhun tänään tekijänoikeuksista kansalaisoikeutena. Tämä Narinkatori voisi olla symboli tai metafora tekijänoikeuksien kansalaisoikeuksista. Teokset ovat läsnä lähes joka paikassa ja niiden käyttö koskee jokaista ihmistä. Me kaikki olemme teosten käyttäjiä ja näin ollen tekijänoikeuksien kuluttajia.

Pyytäisin kuvittelemaan hetkeksi sellaista maailmaa, jossa tekijöillä olisi absoluuttinen oikeus, absoluuttinen määräysvalta teoksiinsa. He saattaisivat määritellä kaikki teoksen käyttämistä koskevat asiat. Tällöin esimerkiksi minä saattaisin määrätä, että jokaista sanaa tästä puheestani, joka on teos, voidaan lainata vain ja ainoastaan minun luvallani. Tai että jos haluatte kertoa siitä, mitä minä nyt puhun jossain muualla, teidän täytyy maksaa korvausta minulle.

Tällainen maailma olisi mahdoton. Absoluuttiset tekijänoikeudet johtaisivat maailmaan, jossa tiedonvälitys tulisi mahdottomaksi ja lopulta ihmiset ymmärtäisivät varsin vähän sitä, mitä maailmassa tapahtuu. Suuri osa kaikista tekijänoikeuslaeista koskeekin erilaisia poikkeuksia, eli niitä ehtoja joita tekijälle tai oikeudenhaltijalle myönnetään teosten julkaisemiseen. Tekijänoikeuslaki on säätöä oikeudenhaltijoiden ja teosten käyttäjien oikeuksien välillä.

Tekijänoikeuslain poikkeukset ovat sekä kuluttajan, että myös tekijän etu, sillä ne estävät tekijänoikeuslain toimimista sensuurisäädöksenä. Teoksethan ovat asioita, jotka on tarkoitettu julkisuuteen ja julkaistavaksi ja tällöin hyvän lain pitää myös helpottaa ja edistää julkaisemista.

Olemme huolissamme juuri siitä, että tekijänoikeuden valvonnasta voi tulla sensuuria. Tämän tapahtuman otsikko on sensuurikoneen pysäyttäminen. Jos emme saa torjuttua ehdotusta 13. artiklan maininnasta EU:n tekijänoikeusdirektiivissä, on tosiaan uhkana että tekijänoikeusdirektiivi tulee estämään ja ehkäisemään viestintää ja tiedonvälitystä. Internet-julkaiseminen tulisi seulottavaksi mekaanisella suodatusjärjestelmällä ja sisältö, jossa epäillään tekijänoikeusrikkomusta voitaisiin poistaa automaattisesti. On todella mahdollista, että EU:n tekijänoikeusdirektiivi tulee mahdollistamaan sensuurikoneen syntymisen.

EU:n direktiivillä tulee olemaan merkitystä sekä Euroopan unionin sisällä, että sen ulkopuolella. Voi sanoa, että se tulee vaikuttamaan maailmanlaajuisesti. Sen takia muun muassa Yhdysvalloissa, San Franciscossa sijaitseva Wikimedia Foundation on huolissaan EU:n direktiiviehdotuksesta ja se vastustaa muun muassa sensuuriartiklaa. Wikimedia Foundation katsoo, että EU-direktiiviehdotus vaarantaa Wikipedian ja laajemmin Wikimedian tietojärjestelmien toimintaa. Maailman laajinta verkossa julkaistavaa vapaan tiedon varastoa, noin kolmella sadalla kielellä julkaistavaa Wikipediaa operoiva Foundation katsoo, että EU:n direktiiviehdotus on ”uhka oleellisille inhimillisille vapauksille, se rajoittaisi vapaata ilmaisua ja aiheuttaisi vakavia haittoja verkossa tapahtuvalle yhteistyölle ja moninaisuudelle”.

Panoraamapoikkeus

Elokuun 14. päivänä tapahtui Pohjois-Italiassa Genovassa onnettomuus, jossa 1960-luvulla valmistunut Morandi-silta romahti osittain ja onnettomuudessa kuoli 43 ihmistä. Mediat kautta maailman kertoivat traagisesta tapahtumasta.

Tapahtuman muistavat varmaan kaikki, mutta kuinka moni tietää, että Italian lainsäädännön mukaan Morandi-siltaa ei saa kuvata? Kuvien julkaiseminen ilman sillan tekijänoikeuden haltijoiden lupaa on kielletty Italian tekijänoikeuslain mukaan. Esimerkiksi Wikimedia Commonsin kuvavarastossa mainitaan sillasta otettujen kuvien kohdalla, että kuvan julkaiseminen saattaa olla kielletty.

Italiassa ei ole tekijänoikeuslaissa osaa, jota sanotaan panoraamavapaudeksi tai maisemanvapaudeksi. Asia on toisin Suomessa. Jokainen saa valo- tai videokuvata tuossa takana olevaa arkkitehti Juhani Pallasmaan suunnittelemaa Kampin keskuksen julkisivua. Sama koskee arkkitehti Mikko Summasen suunnittelemaa Kampin kappelia, joka valmistui vuonna 2012.

Eva Löfdahl, Yrittäjäveistos, 2006 on Narinkatorilla.

Mutta miten on kuvanveistäjä Eva Löfdahlin vuona 2006 paljastetun Yrittäjäveistoksen laita, joka on tuossa keskellä Narinkatoria? Sen saa kuvata vapaasti, mutta Suomen lain mukaan kuvaa julkisella paikalla pysyvästi olevasta teoksesta ei saa käyttää ansiotarkoituksessa.

Mainittakoon tässä, että valo- tai videokuvaamisen kieltäminen tai salliminen sinänsä ei ole tekijänoikeuslain tehtävä, vaan kuvaamisesta, kuvaamisella häiritsemisestä tai yksityisyydestä ja sellaisista säädetään eri laeilla kuin tekijänoikeuslailla. Ilmeisesti tuo ”saa kuvata” maininta on tekijänoikeuslaissa sen takia, että lain kirjoittajat eivät ole parempaakaan siihen kohtaan keksineet. Ylipäätään tekijänoikeuspuheessa minua häiritsee se, että on jotakin jota ”saa tehdä” ja jotain jota ”ei saa tehdä”. Tekijänoikeuksien suhteen asenteen pitäisi olla sellainen, että mitä tahansa saa tehdä, eikä mikään ei ole kiellettyä, jos noudatetaan lakia ja sovitaan asioista. Sensuuri ei saisi olla valmiiksi rakennettu diskurssi tekijänoikeuksista puhuttaessa ja kaikkein pahin asia on itsesensuuri

Siis Euroopan eri maiden tekijänoikeuslaeissa on erilaisia panoraamavapauden poikkeuksia. Ne voidaan jakaa ainakin viiteen pääkategoriaan. Jos harmonisaatiolla, joka on direktiivin ja koko EUn tehtävä, ymmärretään lainsäädännön yhdenmukaistamista, tässä olisi yhdenmukaistamisen paikka. Valitettavasti EU:n direktiiviehdotuksessa ei mainita panoraamapoikkeuksesta.

Wikimedia Suomi otti kantaa maisemanvapauden yhtenäistämiseen EU:ssa lausunnossa, jonka annoimme toissa syksynä:

Wikimedia Suomi suosittelee voimakkaasti maisemanvapauden eli pakollisen tekijänoikeuden rajoituksen sisällyttämistä EU:n tekijänoikeusuudistukseen. Tämä on pienin tarpeellinen askel, joka tulee ottaa, jotta voidaan taata, että tekijänoikeuden perusta on kelvollinen sekä digitaaliseen ympäristöön että jokapäiväiseen elämään.”

Tekijänoikeudet ovat yhä tärkeämpi osa ihmisten elämää. Toivotaan, että Eurooppa ja maailma saa aikaamme sopivan ja sallivan tekijänoikeusdirektiivin elämää rajoittavan ja hankaloittavan sijaan!