”Nyt osaan lukea”, sanoin äidilleni viisivuotiaana. Kun äiti pyysi minua osoittamaan sen, luin sujuvasti Aku Ankka sarjakuvan puhekuplat Uusi Suomi -lehdestä. Myöhemmin koulussa en ensin osannut tavata, mutta sitten sekin alkoi sujua. Vanhempani rohkaisivat lukemaan ja tykkäsin käydä Oulun kaupunginkirjaston lastenosastolla. Myöhemmin rupesin käyttämään kirjastoa säännöllisesti.
Afrikassa opin, että lukutaito ei ole itsestäänselvyys. Afrikkalaisille luku- ja kirjoitustaito tarkoittaa yleensä jonkin eurooppalaisen kielen lukemista tai kirjoittamista. Muinoin ranskankielisen Afrikan kouluissa ei aina välitetty siitä, mitä koulukirjoissa luki. Patrick Manning kertoo, miten afrikkalaislapset saattoivat lukea kouluissa yleisesti käytetystä ranskankielisestä oppikirjasta seuraavaa:
”Esi-isämme olivat gallialaisia, jotka olivat kookkaita ja vaaleita.”
Kuvittelen, miten miljoonat ja taas miljoonat afrikkalaiset koululaiset hymyilivät ja hihittelivät itsekseen tuota tekstiä lukiessaan. Niin varhain he ymmärsivät, mitä on kolonialismi.
Osallistuin viime syksynä Agadirissa Wiki Indabaan, joka on Afrikan Wikimedia ja Wikipediayhteisöjen vuosittainen tapaaminen. Eräässä istunnossa puhuttiin inklusiivisuudesta, eli siitä, mitä esteitä esimerkiksi näkö- ja kuuluvammaisilla on Wikipedian lukemiselle ja muokkaamiselle. Kommentoin alustusta sanomalla, että olen kyllä aivan samaa mieltä kaikista esitelmässä mainituista asioista, mutta lisäsin, että eikö olisi hyvä, että afrikkalaiset Wikiyhteisöt pohtisivat myös luku- ja kirjoitustaitoa?
Esimerkiksi Beninissä yli puolet maan 14 miljoonaisesta väestöstä on luku- ja kirjoitustaidottomia. Naisten lukutaidottomuus on suurempaa kuin miesten. Rupesin käymään läpi Wikipedian tietoja eri maiden lukutaidottomuudesta. Se vaihtelee hurjasti. Tšadissa 66,4 prosenttia väestöstä ei osaa lukea, Kuubassa vastaava luku on 0,2 prosenttia.
Kysynkin, miten jollakin maalla on varaa pitää suurta osaa väestöstä lukutaidottomana? Jos Suomessa olisi puolet väestöstä lukutaidottomia, meidän ei tarvitsisi pelätä hallituksen budjettileikkauksia, koska maamme menisi välittömästi konkurssiin.
Perehdyttyäni asiaan huomasin, että luku- ja kirjoitustaito on monimutkainen asia. Kyse on myös siitä, miten hyvin ihmiset osaavat lukea ja kirjoittaa. Kirjallinen kulttuuri ei ole kaikkialla läsnä kuten Euroopassa. Esimerkiksi Beninissä on kirjastoja vain kaupungeissa ja kun kävin maan kansalliskirjastossa Porto Novossa, havaitsin sen varsin vaatimattomaksi. Kukaan ei tuntunut tietävän, mikä on maan kielipolitiikka tai miten lukutaitoa pyritään edistämään.
Luku- ja kirjoitustaidon puuttuminen huomattavalta osalta väestöä on luultavasti monen maan suurimpia ongelmia. Sanotaan, että myös Suomessa luku- ja kirjoitustaito heikkenee. Ja turha mainita, että Wikipediaakaan ei voi kehittää, jos luku- ja kirjoitustaito puuttuu.
Järjestämme keskiviikkona 24. maaliskuuta tapahtuman Oodissa, jossa on tarkoitus miettiä Wikipedian lukutaito-aiheisia artikkeleita. Tapahtuma on osa Lukukeskuksen organisoimia Lukuviikon tapahtumia. Wikiprojektin sivulla on erilaisia lukutaitoon liittyviä aiheita, joista voisi suositella kirjoitettavaksi artikkeleita. Esimerkiksi tietokonelukutaito, digitaalinen lukutaito, tilastolukutaito, kriittinen lukutaito, medialukutaito, sosiaalisen median lukutaito, ekologinen lukutaito, terveyslukutaito, kielellinen lukutaito, kvantitatiivinen lukutaito, visuaalinen lukutaito, musiikkilukutaito. Ja hännän huippuna on tekoälylukutaito.
Yksinkertaisesti sanottuna, eikö lukutaito ole sitä, että opitaan ymmärtämään asioita. Ja sitä varten myös Wikipedia on olemassa. Tervetuloa!
