AJAPAIK-SOVELLUKSELLA KUVAAMINEN
KIERROKSEN KUVAT AJAPAIKISSA
KIERROKSEN REITTI KARTALLA (klikkaamalla kohteen paikkamerkkiä saat näkyviin kuvan ja esittelytekstin):
KIERROKSEN KUVAT JA ESITTELYTEKSTIT:
Töölön kirjasto, Topeliuksenkatu 6
Aarne Ervin suunnittelema vuonna 1970 valmistunut modernistinen kirjastorakennus asettuu luontevasti osaksi ympäristöä. Rakennuksessa on kaarevia muotoja ja sen valoisuus syntyy erityisesti puiston puolelle avautuvien suurten ikkunoiden avulla. Töölön kirjasto on jo yli 120-vuotias, sillä kirjaston ensimmäinen toimipiste avattiin vuonna 1899. Kirjasto sijaitsi pitkään venäläisessä kasarmirakennuksessa, mutta joutui muuttamaan, kun rakennus purettiin Hotelli Hesperian (nykyisin Crowne Plaza) tieltä. Valokuvaaja Volker von Boninin (1924–2006) talvella 1971 – joitakin kuukausia kirjaston avautumisen jälkeen – ottamista valokuvista voi nähdä, että rakennus on pysynyt pitkälti ennallaan, mutta julkisivuun on myöhemmin lisätty kirjaston nimi. Von Boninin valokuvien kuvakulmia tutkimalla voi löytää hyviä kuvakulmia Töölön kirjaston kuvaamiseen.
Kuvat: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo
Raitiovaunuhalli, Töölönkatu 51 A
Raitiovaunuhallien kohdalla sijaitsi 1800-luvulla Rosavilla-niminen huvila, joka on antanut nimensä viereiselle Ruusulankadulle. Huvila purettiin, kun Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiö muutti tontille 1880-luvulta. Yhtiö muutti Töölöön, sillä se tarvitsi tilaa vaunuille ja niitä kuljettaville hevosille. Tontin vanhin raitiovaunuhalli on arkkitehti Waldemar Aspelinin (1854–1923) suunnittelema ja se valmistui vuonna 1900.
Atelier Apollon vuonna 1900 ottamassa valokuvassa näkyy, että Helsingin liikenne oli murroskohdassa. Yhtiön henkilökunta poseeraa kuvassa uudemman sähkökäyttöisen ja vanhemman hevosvetoisen raitiovaunun kanssa. Raitiovaunuhalliin johti jokaisen kaaren kohdalla raiteet, jotka on myöhemmin purettu.
Bio Axa, Minna Canthin katu 13
Kulmatalo Nordenskiöldinkadun ja Minna Canthin kadun kulmassa on Töölöön rutkasti rakennuksia 1930-luvulla suunnitteleman Helge Lundströmin (1900–1953) käsialaa. Lundström asemaa vähäteltiin pitkään arkkitehtuurin historiikeissa, sillä kollegat suhtautuivat tympeästi asuinrakennusten suunnitteluun keskittyneeseen Lundströmiin, jonka arkkitehtiopinnot olivat kaiken kukkuraksi jääneet kesken. Lundströmin vaikutus Helsingin katukuvaan on kuitenkin valtava, sillä hän suunnitteli Helsinkiin yli 200 asuinkerrostaloa.
Rakennuksessa on nähtävissä monia “töölöläisfunkikselle” ja yleisemmin funktionalismille tyypillisiä piirteitä. Valoisuus, ilmavuus ja käytännöllisyys olivat suunnittelun lähtökohtia, mikä johti umpikortteleista ja koristeellisuudesta luopumiseen. Erityisesti julkisivusta ulkonevat suorakaiteen muotoiset erkkerit ovat tyypillisiä 1930-luvun arkkitehtuurille. Rakennukseen suunniteltiin myös tilat elokuvateatterille, joka avasi ovensa vuonna 1938 nimellä Bio Axa. Pieni elokuvateatteri joutui sulkemaan ovensa 1980-luvun lopussa, kun toiminta tuli kannattamattomaksi. Teatterin tilat ovat myöhemmin olleet Siion-seurakunnan omistuksessa ja käytössä. Aarne Pietisen (1884–1946) valokuvassa näkyy, miltä rakennus ja sen elokuvateatteri näyttivät vastavalmistuneina.
Läntinen Viertotie, Mannerheimintie 35
Mannerheimintie on Helsingin vanhimpia teitä, sillä se oli toinen kaupunkiin 1600-luvulla johtaneista teistä. Tietä pitkin kuljettiin kaupungista kohti Espoota ja Turkua, joten sitä kutsuttiin Turuntieksi. Tie tunnettiin 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun alkuun Läntisenä Viertotienä, kunnes se sai vuonna 1928 takaisin vanhan Turuntie-nimensä. Nykyisen nimensä tie sai vuonna 1942 Gustaf Mannerheimin 75-vuotisjuhlan kunniaksi.
Signe Brander (1869–1942) ikuisti kadulle avautuvan näkymän vuonna 1909. Brander tallensi kameransa avulla katoavaa, matalien puutalojen Helsinkiä. Yksikään kuvan rakennuksista ei ole säilynyt tähän päivään, sillä kaikki tienvarren nykyiset rakennukset ovat myöhemmiltä ajoilta. Kuvan kadun oikealla puolella näkyvä, korkea kivirakennus tunnettiin “Sipoon kirkkona” ja se oli osa katunäkymää vuoteen 1978 asti, jolloin se purettiin.
Sipoon kirkko, Mannerheimintie 76
Waldemar Aspelinin suunnittelema “Sipoon kirkko” oli tyypillinen varhaista jugendia edustava rakennus jykevässä linnamaisuudessaan. Se rakennettiin Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön työsuhdeasunnoiksi. Rakennus sai erikoisen nimensä kirkkomaisista torneistaan, ja ruotsinkieliseltä maaseudulta tulleiden työntekijöiden mukaan, joita oli aikoinaan kutsuttu korvaamaan lakkoilevaa henkilökuntaa.
“Sipoon kirkko” päätettiin purkaa osana 1970-luvun purkuvimmaa, sillä sitä pidettiin huonokuntoisena ja epämodernina. Helsinkiin saapuvia matkaajia vuosikymmenten ajan tervehtineen rakennuksen purkaminen aiheutti kuitenkin paljon vastustusta. Purkamisesta lauletaan myös Hectorin vuonna 1973 julkaisemassa kappaleessa Asfalttiprinssi. Paikalla sijaitsee nykyään vuonna 1979 valmistunut Matti Hakalan (1927–1989) suunnittelema elementtirakennus. Rakennuksen voi kuvitella Mannerheimintien varteen katselemalla Kari Haklin (1940–) vuonna 1970 ottamaa valokuvaa. Eino Heinonen (1905–1986) kuvasi rakennuksen vuonna 1950 Elanto-lehdelle osana kaupunginosien muutoksesta kertovaa juttusarjaa.
Kuva: Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo
Messuhalli ja Hippodromi, Mannerheimintie 17
Helsinkiin haluttiin 1930-luvulla oma messurakennus ja kaupunki luovutti tarkoitukseen tontin nykyisen Mannerheimintien varrelta. Vuonna 1935 valmistuneen funktionalismia edustavan messurakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Aarne Hytönen (1901–1972) ja Risto-Veikko Luukkonen (1902–1972). Messutoiminta alkoi vuonna 1935 Kalevalan 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumilla, joihin kuului muun muassa laaja Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) muistonäyttely. Ajan hengen mukaan rakennuksen nimeksi ehdotettiin Kalevala-hallia ja Pohjolan tupaa. Myöhemmin tilat alkoivat kuitenkin käydä ahtaiksi.
Messuhallin vieressä sijainnut vuonna 1910 valmistunut Hippodromi, eli ratsastusmaneesi, päätettiin purkaa laajennusosan tieltä. Hippodromissa kaupunkilaiset olivat aikoinaan käyneet katsomassa niin sirkusta kuin painia. T. Toivosen valokuvassa vuodelta 1949 voi nähdä kadonneen hippodromin. Sakari Pälsin (1882–1965) vuonna 1935 ottamassa valokuvassa voi puolestaan tutkia messuhallin rakennustyömaan mainoskylttejä. Messuhallin edustalle vuonna 1948 levittäytynyttä Neuvostoliiton teollisuusnäyttelyä voi puolestaan tutkailla Väinö Kanniston (1897–1971) valokuvassa. Kuvassa Messuhallin julkisivussa nähdään kirjaimet CCCP, sillä julkisivuun oli tapana mainostustarkoituksessa lisätä messujen nimi.
Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4
Töölön kirkko suunniteltiin alkujaan seurakuntataloksi, sillä kirkon oli tarkoitus rakentua Etu-Töölöön sille jo vuonna 1906 varatulle Temppeliaukio-nimiselle paikalle. Temppeliaukion kirkon rakentuminen siirtyi kuitenkin jatkuvasti eteenpäin, joten seurakuntatalo sai ottaa kirkon aseman. Arkkitehti Hilding Ekelundin (1893–1984) suunnittelemassa ja vuonna 1930 valmistuneessa rakennuksessa on paljon 1920- ja 1930-lukujen klassismille tyypillisiä piirteitä. Ekelund ihaili suuresti Italian arkkitehtuuria, ja se toimi hänelle inspiraation lähteenä. Arkkitehti halusi tarkoituksella rakentaa kirkkorakennuksen, joka ei ota itselleen liikaa huomioita kohoamalla muiden rakennusten yläpuolelle.
Suurimpia viimeaikaisia muutoksia kirkon ulkoasussa on sen vuosina 2014–2016 tehdyssä peruskorjauksessa takaisin saama alkuperäinen väritys. Kaarlo Lindbergin ottamassa 1950-luvun värivalokuvassa näkyy remonttia edeltänyt väritys, jonka moni töölöläinen muistaa. Väinö Kanniston (1897–1971) kuvassa vuodelta 1946 näkyy puolestaan hääpari ja häävieraita Töölön kirkon portailla.
Töölön tori
Asemakaavasuunnittelu tuli osaksi arkkitehtien työtä vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, kun kaupunkisuunnittelun periaatteita ruvettiin aktiivisesti miettimään. Töölön tori ja sinne johtava kaareva Runeberginkatu ovat syntyneet osana Suomen ensimmäistä asemakaavakilpailua, joka järjestettiin vuosina 1898–1906. Tunnettu asemakaavaopin professori, arkkitehti Otto-Iivari Meurman (1890–1994) asui vuodesta 1937 Töölön torin varrella olevassa funkistalossa. 1920-luvulla tori oli vielä paljolti hiekkainen aukio, sillä torikauppa Töölön torilla aloitettiin varsinaisesti vasta 1940-luvulla. Eino Heinosen 1950-luvulla ottamasta valokuvasta näkee, että Töölön kirkko näkyi torille aikoinaan paljon paremmin kuin nykyään.
