AJAPAIK-SOVELLUKSELLA KUVAAMINEN
KIERROKSEN KUVAT AJAPAIKISSA
KIERROKSEN REITIT KARTALLA (löydät kartalta myös kuvat ja esittelytekstit klikkaamalla kohteen paikkamerkkiä):
Pohjoiseen kierrokseen: Kisahalli-Laakso-Ruskeasuo
KIERROKSEN KUVAT JA ESITTELYTEKSTIT:
1. Tennispalatsi, Salomonkatu 15
Arkkitehti: Helge Lundström (1937)
Tennispalatsi oli alun perin tarkoitettu autojen huoltorakennukseksi vuodeksi 1940 Olympialaisiin. Kaarirakenteet ja neljä tenniskenttää rakennettiin vuonna 1938. Rakennus oli tarkoitettu tilapäiseksi ja purettavaksi myöhemmin. Olympiakisojen järjestäminen vuonna 1940 peruuntui, eikä rakennusta purettu. Se vuokrattiin kymmeneksi vuodeksi Auto-palatsi Oy:lle autojen ja varaosien myyntitilaksi.
Tennispalatsi toimi pitkän aikaa Suomen keskeisimpänä tennisrakennuksena. Olympialaisissa siellä pelattiin kuitenkin koripalloa.
Tennispalatsin suunnitteli arkkitehtiylioppilas Helge Lundström, joskin hänen suunnitelmissaan rakennus oli virtaviivaisempi ja uudenaikaisempi. Lundström suunnitteli myöhemmin paljon kerrostaloja.
2. Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24
Arkkitehdit: Viljo Revell, Heimo Riihimäki ja Niilo Kokko (1936)
Lasipalatsi valmistui olympiavieraiden palveluja varten vuonna 1936 linja-autoaseman viereen. Se oli suunniteltu väliaikaiseksi rakennukseksi, joka oli tarkoitus purkaa myöhemmin suuremman liikerakennuksen myötä. Purkaminen, kuten myös olympialaiset, lykkääntyi, ja Lasipalatsi on sen jälkeen ollut monenlaisessa käytössä.
Siinä ovat toimineet ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi muun muassa ruokakauppa, siemenkauppa ja jäätelöbaari (“Valion baari”), sekä elokuvateatteri Bio Rex. Taidemuseo Amos Rex aloitti Lasipalatsissa elokuussa 2018.
Neonvalot ja -mainokset ovat olleet näyttävä ja värikäs osa Lasipalatsia alusta alkaen. Illan hämärtyessä julkisivun neonvalaisimet tekevät kunniaa rakennuksen muodolle.
3. Hotelli Vaakuna, Asema-aukio 2
Arkkitehti: Erkki Huttunen (1947 ja 1952)
Hotelli Vaakunan rakennustyöt aloitettiin jo 1930-luvun puolivälin jälkeen, mutta talvisota keskeytti hankkeen.
Ravintola Vaakuna avattiin maaliskuussa 1947, samoin ravintola Pika-Pala. Vaakunan hotelli sijaitsi aluksi vain 7. ja 8. kerroksessa ja se avattiin kesäkuussa 1952. Helsingin olympialaisissa hotellissa majoittui Kansainvälinen olympiakomitea.
Ravintola Vaakuna oli vuoteen 1952 saakka kaupungin hienoimman ravintolan maineessa, kunnes Palace-hotelli avattiin. Vielä 1990-luvun alussa Vaakuna tunnettiin seisovasta pöydästään ja rauhallisuudestaan, jonka takia se soveltui hyvin liikeneuvotteluihin.
Arkkitehti Erkki Huttunen käytti apunaan hotellin kalustesuunnittelussa ja sisustuksessa oman toimistonsa väkeä. Valaisimet olivat Paavo Tynellin ja tekstiilit Greta Skogster-Lehtisen suunnittelemia. Huttusen toimiston arkkitehdit keksivät myös piirustuksiin leikkisän nimen SOKOS vuonna 1904 perustetun Suomen osuuskauppojen keskusosuuskunnan mukaan. Nimi vakiintui aluksi käyttöön osuuskaupparyhmässä ja myöhemmin myös kansan suussa.
Vaakuna rakennettiin vaikeaan sodanjälkeiseen aikaan, jolloin tarvittavista materiaaleista oli pula. Huttusen kekseliäisyyden sekä HOK:n kauppaneuvos Lauri Koskivaaran liikesuhteiden avulla onnistuttiin kuitenkin luomaan funkkishenkinen kokonaisuus, josta tuli yksi Helsingin hotelli- ja ravintola-arkkitehtuurin maamerkkejä.
4. Makeis- ja liikennekioski Rautatientori
Arkkitehti: Gunnar Taucher (1952)
Olympialaisia varten Helsingin kaupunki suunnitteli kioski- ja palvelurakennuksia olympialyleisölle. Rautatientorin itälaitaan rakennettiin “vedenheittolaitos” eli yleinen käymälärakennus, sekä makeis- ja liikennekioski. Torin laidassa oleva käymälä purettiin. Makeis- ja liikennekioski oli alun perin päällystetty keltaruskeilla klinkkerilaatoilla.
5. Suomenlinnan lautan matkustajapaviljonki, Kauppatori
Arkkitehdit: Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen (1952)
Säännöllinen lauttaliikenne Suomenlinnaan alkoi olympialaisten alla toukokuussa 1952. Vuoteen 1948 saakka Suomenlinna oli ollut Puolustusvoimien hallinnassa, jolloin kulku saareen oli järjestetty yhteysaluksilla ja talvisin jääteitä pitkin.
Olympialaisiin valmistautuva pääkaupunki halusi avata matkailijoille mielenkiintoisen uuden kohteen. Vierailijat vei perille Valmetin telakalla valmistettu M/S Suomenlinna – Sveaborg (myöh. Suokki). Arkkitehdit Aarne Hyönen ja Risto-Veikko Luukkonen suunnittelivat myös Töölön kisahallin ja Olympiaterminaalin.
6. Hotelli Palace, Eteläranta 10
Arkkitehdit: Viljo Revell ja Keijo Petäjä (1952)
Hotelli Palace toimi olympialaisissa kutsuvieraiden majoitustilana.
Rakennuksen suunnitelma perustuu työhön nimeltä ”Ratas”, joka vei voiton arkkitehtikilpailussa. Rakennuksessa tavoiteltiin suuren valtamerilaivan tunnelmaa viistoine pintoineen, vaijerikaiteineen ja savupiippuineen. Samaa mielikuvaa loivat pilareitten kannattama katutaso ja nauhaikkunat. Innoittaja oli sveitsiläinen arkkitehti Le Corbusier, jota pidetään yhtenä modernin arkkitehtuurin uranuurtajista.
Suunnittelutyötä jaettiin silloisen tavan mukaan arkkitehti Olli Borgin toimiessa vetäjänä. Borg itse suunnitteli hotellin ja ravintolat, Styrbörn Andersin toimistokerrokset, Antti Nurmesniemi viimeisteli huonesisustuksen ja suunnitteli 11. kerroksen saunaosaston kuuluisine lypsyjakkaroineen. Olavi Hännisen käsialaa olivat toisen kerroksen kahvila ja baarin teräsputkirunkoiset muovi-istuimet.
Hotelli oli maineestaan huolimatta melko pieni: sen ylimmissä kerroksissa oli vain 50 huonetta sekä huippuravintola. Hotellin lopetettua toimintansa vuonna 2009 myös ravintola suljettiin, mutta Royal Ravintolat avasi sen uudestaan marraskuussa 2017. Ravintola sai vuonna 2019 yhden Michelin-tähden.
Viljo Revell suunnitteli muun muassa Lasipalatsin, Toronton kaupungintalon, Tapiolan tornitalot ja Makkaratalon.
7. Olympiapaviljonki ja satama, Olympiaterminaali
Arkkitehdit: Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Luukkonen (1952)
Helsingin Meriasema, sittemmin Olympiaterminaali, avattiin 16. heinäkuuta 1952. Matkustajapaviljonkia käytti heti avajaispäivänä ensimmäisenä Tukholmasta tullut laiva S/S Bore I. Kun Olympiaterminaali valmistui vuonna 1952, sen kautta kulki yli 90 000 matkustajaa vuosittain. Olympialaituria ryhtyivät aluksi käyttämään Tukholman linjan laivat. Ympärivuotinen liikennöinti aloitettiin Olympiaterminaalista Tukholmaan vuonna 1972 ja säännöllinen reittiliikenne Tallinnaan vuonna 1995.
Café Ursula, Ehrenströmintie 3
Arkkitehdit: Irmeli ja Markus Visanti (1952)
Joukko helsinkiläisnaisia päätti 1950-luvun perustaa kahvilan, jonka tuotot ohjattaisiin hyväntekeväisyysyhdistykselle. Alkupääoma saatiin kokoon pulloja ja sanomalehtiä keräämällä.
Tavoite saavutettiin olympiavuonna, kun Kaivopuiston rantaan rakennettiin vain pienen kesämökin kokoinen Ursula. Rakennukseen lisättiin myöhemmin kahdeksankulmainen lasitettu mutteripaviljonki, jonka nykyinen versio valmistui 1990-luvulla. Sen suunnittelivat Arto Kukkasniemi ja Tuomo Westerlund.
Nimi Ursula on peräisin alueella sijainneesta Ursinin uimalaitoksesta ja Ursan tähtitornista. Nimi muotoutui lopullisesti brittiläisen pyhimyksen Ursulan mukaan, joka on ollut vuosisatoja uhrautuvaisuuden ja auttamisen symboli.
Aviopari Irmeli ja Markus Visanti suunnittelivat muun muassa kerrostaloja ja restaurointitöitä. Markus Visanti toimi myös Taideteollisen oppilaitoksen yliopettajana ja rehtorina vuosina 1960–1970.