Avoin Suomi 2014, 15.-16.9.2014. Kuva: Kimmo Virtanen. CC-BY.
Avoin Suomi 2014 -tapahtuma keräsi Helsingin Wanhaan Satamaan paljon erilaisia avoimen tiedon ja datan toimijoita. Wikimedia Suomi osallistui tapahtumaan näytteilleasettajana yhteisellä osastolla AvoinGLAM-verkoston kanssa. Ständillä esiteltiin Wikimedian toimintaa eri näkökulmista. GLAM-toimintaa edustivat myös Avoimen kulttuuridatan mestarikurssilla vapaaseen käyttöön avatut aineistot. Lisäksi Wikimedia osallistui eOppimiskeskuksen messuosastolle.
Avoin Suomi -tapahtuman päätarkoituksena oli esitellä erilaisia avoimen datan hankkeita ja rohkaista viranomaisia avaamaan tietovarantojaan. Avoin tieto koetaan Suomen valtion tasolta selvästi tärkeäksi. Tätä havainnollistaa se, että messujen järjestäjä oli valtioneuvoston kanslia, ja avauspuheen piti pääministeri Alexander Stubb.
Mitä Wikimedia sitten voi tarjota julkisen sektorin organisaatioille? Wikimedia tekee avointa tietoa käytännön tasolla. Wikimedian projektit Wikipedia ja mediatiedostojen jakoon tarkoitettu Commons ovat valmiiksi tunnettuja kansainvälisiä ja monikielisiä alustoja. Alustojen avulla sekä erilaiset kulttuuriorganisaatiot että hallintoviranomaiset voivat avata ja linkittää omia tietovarantojaan. Wikimedia on voittoa tavoittelematon järjestö, ja sen sivustot ovat maksuttomia ja mainoksista vapaita. Tänä syksynä Wikimedia Suomi järjestää Tuo kulttuuri Wikipediaan-koulutusta yhteistyössä kulttuuriorganisaatioiden kanssa.
Wikidata on uusi tapa avata koneluettavaa dataa vapaaseen käyttöön. Wikidatasta on tulossa kattava viitetietokanta, joka sisältää Wikipediaan sisältyvät aiheet. Julkishallinnon ja tutkijoiden olisi hyödyllistä käyttää sitä viitteenä. Wikidataa tullaan käyttämään alustana esimerkiksi Britanniassa ContentMine-hankkeessa, jossa tieteellisestä kirjallisuudesta louhitaan dataa vapaaseen käyttöön. Syksyllä Wikimedia Suomi järjestää Helsingissä Wikidata-koulutuksen, josta kiinnostuneita pyydämme ilmaisemaan kiinnostuksensa täällä.
Historialliset kartat ovat erinomainen esimerkki siitä, kuinka julkisen sektorin organisaatiot voivat työskennellä yhteistyössä voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kanssa. Wikimaps on Wikimedia Suomen hanke, jossa tarkoituksena on kerätä Wikimedia Commonsiin vanhoja karttoja, vapaaehtoisvoimin sijoittaa ne koordinaatistoon ja hyödyntää niitä eri tavoin. Avoin Suomi -messuilla Wikimedian lisäksi vanhojen karttojen käyttöä esittelivät esimerkiksi Helsinki Region Infoshare ja Maanmittauslaitos, joilla molemmilla on paljon sekä historiallisia karttoja että muuta paikkatietoaineistoa.
Wikimedian osasto tapahtumassa. Kuva: Kimmo Virtanen. CC-BY.
Messuilla korostui toivomus, että tiedon digitalisoituminen ja hallinnon datan avaaminen johtaisivat uusiin yrityksiin ja sitä kautta talouskasvuun. Tapahtumassa esiteltiinkiin mielenkiintoisia uusia avoimen datan palveluita, kuten esimerkiksi kaupunginosien paikalliset tiedot ja uutiset yhteen paikkaan keräävä Nearhood ja ympäristöministeriön Envibase-hanke, jossa tuodaan ympäristötietoa avoimeen käyttöön.
Avoimen tiedon hankkeissa tietynlaisena ongelmana on ollut, että avoimen datan yhteiskunnallista vaikutusta on usein vaikea todistaa. Erityisesti kulttuuriaineistoissa tämä on yleinen ongelma, koska helposti mitattavissa olevia taloushyötyjä ei välttämättä ole. Tapahtuman pääpuhujista yhdysvaltalainen Beth Noveck korosti, että uskoon perustuvien argumenttien sijaan avoimen datan kentällä pitäisi alkaa löytää todisteita avoimen tiedon yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista. Noveck esitteli Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen hankkeita, joissa ollaan monella tavalla pidemmällä kuin Suomessa. Ehkä näistä esimerkeistä voisi löytyä Suomessakin sovellettavia ideoita.
Henkilötiedot puhuttivat myös messuilla. MyData-paneelissa pohdittiin yksilön mahdollisuuksia ja rajoitteita hyödyntää omia henkilötietojaan. Open Knowledge Finland on laatinut aiheesta myös raportin. Henkilötiedot ovat mielenkiintoinen ja erilaisia mielipiteitä herättävä aihe. Toisaalta yleinen mielipide on vahvasti sen kannalla, että kansalaisilla tulisi olla oikeus hallita itsestään kerättyä tietoa. Toisaalta esimerkiksi Wikimedia Foundation on kritisoinut EU:n “right to be forgotten” -säädöksiä vahvasti, koska ne voivat johtaa lähdeaineistoja vääristävään sensuuriin.
Wikimedia Suomi kiittää Samsungia, joka avuliaasti lainasi messukäyttöön tietotekniikkaa.
Mikä mahtaakaan muuten olla tätä nykyä Maanmittauslaitoksen arkiston historiallisten karttojen mahdollisen nettiin avaamisen tilanne tai mahdolliset tulevaisuuden näkymät? Tuliko tästä maanmittauslaitoksen osaltolla puhetta tai oliko aihe esillä?
Maanmittauslaitoksellahan on entisistä läänien maanmittaustoimistoista Jyväskylän arkistoon siirrettynä koko Suomen kattava maanmittaustoimitusten karttojen kokoelma jossa on karttoja isostajaosta nykyaikaan. Ne ovat erinomainen paikallis- ja maisemahistorian lähde, ja yhdessä Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa parhaillaan julkaistaviksi tulevien samojen karttojen uudistusten eli puhtaaksipiirrettyjen kopioden kanssa muodostavat erään tärkeimmistä paikallis- ja maisemahistorian lähteistä Suomessa.
Sen jälkeen kun sekä Kansallisarkisto että Maanmittauslaitoksen arkisto 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hankkivat korkearesoluutioisen kuvanluvun mahdollistavat suuret väritasoskannerit, maisema- ja paikallishistorian tutkijat ovat käyttäneet näitä karttoja säännönmukaisesti kaikissa projekteissaan tilaamalla niitä tarpeen mukaan korkearesoluutioisina kuvatiedostoina arkistoista.
Kun Kansallisarkisto sitten laajakaistayhteyksien parannuttua avasi omat aineistonsa myös korkealla resolluutiolla ja pakkaamattomina digitaaliarkistoonsa internetissä, ei digitaaliarkistossa julkaistuja karttoja ole enää tarvinnut erikseen tilata. – Erikseen tilattaviksi ovat tällöin jääneet vain ne kartat, joita ei vielä ole skannausohjelman puitteissa ehditty skannata ja laittaa netitiin, mutta niitäkin saa tilattua skannattaviksi maksua vastaan nin kauan kuin niitä ei vielä ole ehditty muuten skannata.
Myös maanmittauslaitoksen aineistoissa skannaus on jo pitkällä. Mutta mikä siis mahtoi olla viimeinen tieto niiden mahdollisen nettiin saamisen etenemisestä tai mahdollisuuksista?
Koska kysymyksessä on jatkuvasti lainvoimainen viranomaisaineisto (joku 1700-luvun isojakokartta voi tosiaan sisältää lainvoimaista tietoa vielä nykypäivänäkin!), niin sen julkaisuun voi liittyä omia kysymyksiään.
Toisaalta maisema- ja paikallishistorian tutkijoita aineisto kiinnostaa erityisesti, koska verratuna Kansallisarkistossa säilytettävään Maanmittaushallituksen uudistusarkistoon, aineistot täydentävät toisiaan: usein uudistukset ovat siistimpiä tai kauniimpia, mutta toisaalta lähes aina alkuperäiset kartat ja asiakirjat, joita myös sanotaan konsepteiksi, sisältävät tietoa, jota uudistuksissa ei ole, samalla kun vuosisatojen aikana moneen kertaan maastossa mukana raahatut alkuperäiset kartat saattavat joskus olla kunnoltaan hyvinkin huonoja, kun taas asiakirjat usein ovat säilyneet hyvin siisteinä, ja saattavat sisältää tietoa, jota asiakjirjojen uudistuksissa ei ole. – Ja näin siis varsinkin, jos jotain aluetta tutkitaan tarkoin, molemmille on käyttöä.
Lisäksi maanmittauslaitoksen arkistossa on monia muita karttoja, joista paikallishistorian tutkimuksessa ovat tärkeitä esimerkiksi Maamittaushallituksen 1900-luvun uusien pitäjänkarttojen väritetyt versiot. Maisemahistorian tutkijoille niiden arvo aineiston suuren heterogeenisyyden takia on vähäisempi, mutta jotain aluetta tarkkaan tutkittaessa niistäkin yleensä saa jotain irti.
Sen jälkeen kun sekä Senaatin karttakokoelman venäläiset topografikartat että saman kokoelman 1800-luvun vanhat pitäjänkartat, näistä johdetut Suomen sotilastopografiset karetat eli Kalmbergin kartat jo kahtenakin sarjana, ja nyttemmin myös Maanmittauslaitoksen vanhat painetut peruskartat ovat netissä joko Kansallisarkiston, Kasnsalliskirjaston tai Maanmittauslaitoksen kautta, tämä 1900-luvun pitäjänkarttojen väritetty sarja lienee seuraavaksi lähinnä kiinnostavin historiallinen lehtijakjoinen kartta-aineisto koko maasta.
Kävin Maanmittauslaitoksen osastolla pyörähtämässä, mutta ei tullut puheeksi toimituskarttojen nettiin vienti. Tämä voi olla vanhentunutta tietoa ja valitettavan pessimistisiä omia havaintojani, mutta voin sanoa että:
Olin Maanmittauslaitoksen arkistossa 2011-2012 töissä, ja nimenomaan skannaamassa vanhoja toimituskarttoja. Aineisto on yksinkertaisesti niin hirvittävän laaja, etten usko että sitä lähiaikoina mitenkään voida saada kattavasti nettiin tarjolle. En osaa heittää edes mitään arviota, kuinka monta prosenttia vanhoista kartoista on digitoitu. 5%? 10%? 20%? Arkistolla Jyväskylässä olisi varmaan lukuja ja muutenkin parempaa tietoa.
Arkisto on varsin työllistetty jo siinä, että he tuottavat tilaustöinä sähköistä aineistoa maanmittausinsinöörien ja tutkijoiden käyttöön. Yllättävän vanhoja karttoja tosiaan käytetään lainvoimaisina todisteina maanmittaustoimituksista. Näitä karttojahan vois siis tosiaan kuka vain tilata ja käyttää Maanmittauslaitoksen toimipaikoissa. Maanmittaustoimistoissa on myös niiden omien alueiden mikrofilmiarkistot.
Olen itse käyttänyt myös noita karttoja eri hankkeissa ja eräs niiden suuri GLAM-käyttäjä on Turun maakuntamuseo maisemahistoriallisiin selvityksiinsä. Hankekäyttöä ajatellen tilausmenettelykin on ainakin asiantuntijalle varsin sujuva, kun vielä skannaamattoman kartan on saanut noin parissa viikossa ja jo skannatun ehkä nopeamminkin, ja mustavalkoiset mikrofilmikortit helpottavat tilaamista.
Sinälläänhän aineiston suuruusluokka on sama (tai käytännössä oikeastaan vielä paljon suurempi) kuin Kansallisarkiston digitaaliarkistoon nyt skannattavina olevien maanmittaustoimitusten uudistusten, joissa useamman vuoden hälkeen on kai vasta ensimmäinen lääni menossa. – Ja lisäksi maanmittauslaitosta työllistää aineiston virkakäyttö.
Ja toinen kommentti, että kun siellä näkyi ohjelman mukaan olleen paikalla myös SYKE:n Järviwikin ylläpitoa, niin muodostuiko yhteyksiä eri Wikien välille?
Suomessahan wikiympäristöä on hyödyntänyt Wikimedia-projektien ohella viranomaistahoista Ympäristöhallinto Järviwikissään, joka on sekä teknisesti että konseptiltaan todella ammattitaitoisesti toteutettu hanke.
Lisäksi Suomessa on muita wikejä, joista useiden maakuntakirjastojen maakunnalliset wikit ovat esimerkkejä GLAM-organisaatioiden aloitteelisuudesta, ja paikallisesta panostuksesta kertovat esimerkiksi Mynämäen paikannimikokoelmista koottu Wirmo-Wiki ja Wikimuotoinen Saaren kartanon historiallinen arkisto.