Pohjoinen kierros: reittikartta, valokuvat ja esittelytekstit

AJAPAIK-SOVELLUKSELLA KUVAAMINEN

KIERROKSEN REITIT KARTALLA (löydät kartalta myös kuvat ja esittelytekstit klikkaamalla kohteen paikkamerkkiä):

Eteläiseen kierrokseen: Tennispalatsi-Kauppatori-Kaivopuisto

KIERROKSEN KUVAT JA ESITTELYTEKSTIT:

Messuhalli vuonna 1935. Kuva: Foto Roos / Helsingin kaupunginmuseo

1. Töölön kisahalli, Paavo Nurmen kuja 1 C
Arkkitehdit: Aarne Hytönen ja Risto-Veikko Salonen (1935)

Kisahallissa pidettiin olympialaisissa voimistelu-, paini-, nyrkkeily- ja painonnostokilpailut sekä koripallon loppuottelut.

Kisahallin rakennus oli alun perin nimeltään Messuhalli, joka oli suunniteltu messu- ja näyttelytiloiksi. Sen pohjoispuolella sijaitsi ratsastusmaneesi Hippodrom, joka purettiin vuonna 1950 Messuhallin lisärakennuksen tieltä. Vanha Messuhalli muuttui Töölön kisahalliksi vuonna 1975.

Ratsastusmaneesi Hippodrom vuosi ennen purkamistaan. Kuva: T. Toivonen / Helsingin kaupunginmuseo
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on hkm.HKMS000005_0000012l_0_master-1024x773.jpg
Lipunmyyntikeskus ”Frenckellin sormi” on kuvassa raitiovaunuhallien edessä oleva matala ja pitkulainen rakennus. Kuva: Constantin Grünberg / Helsingin kaupunginmuseo

2. Frenckellin sormi, Eino Leinon katu 1 (1951)

Olympialaisten lipunmyyntikeskus, “Frenckellin sormi”, oli pienessä siipimäisessä rakennuksessa Mannerheimintien varrella Töölön raitiovaunuhalliin edessä. Rakennuksen myynti-ikkunat ovat porrastetusti ratikkahallien pihan puolella. Lipunmyyntikeskus haluttiin sijoittaa lähelle Keskustoimistoa ja Olympiastadionia.

Lipputoimistoa kutsutaan Frenckellin sormeksi Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckellin mukaan, joka teki kaikkensa saadakseen olympiakisat kaupunkiin. Hän toimi muun muassa Kansainvälisessä olympiakomiteassa, Helsingin kaupungin olympiatoimiston päällikkönä eli ”olympiakomissaarina” ja järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on National_Library_of_Finland-1024x725.jpg
Olympialaisten keskustoimisto. Kuva: Official Report of the 1952 Olympic Games (toim. Sulo Kuokka), s 149.

3. Keskustoimisto, Toivonkatu 1 (1952)

Olympialaisten keskuskanslia perustettiin syyskuussa 1947 ja se toimi aluksi eri puolilla kaupunkia. Keskustoimisto muutti lopulliselle paikalleen Toivonkadulle huhtikuussa 1952. Kisojen aikana sen alaisuudessa työskenteli 2 903 osa-aikaisesti palkattua työntekijää. Nopeasti kisojen jälkeen henkilökuntaa sanottiin irti, jo elokuussa 75 prosenttia. 

Kuusikerroksisessa talossa työskenteli organisaation johto, keskustoimisto, urheilujaosto, lehdistö ja viestintäjaosto. Vapaaehtoisia työntekijöitä oli kisojen aikana melkein kolme tuhatta. Puolustusvoimien osuus olympiakisoissa oli enimmillään 340 upseeria, 434 aliupseeria ja miehistöä 3 970.  

Keskustoimistossa oli lähettikeskus, joka järjesti keskuskanslian jokaiseen seitsemään kerrokseen ovivahdit. Lähettikeskus vastasi myös vieraiden vastaanotosta ja ohjauksesta, jottei kisojen johtoa olisi häiritty liiaksi. Pääsisäänkäynnillä päivysti kaksi nuorukaista, jotka ohjasivat vieraita oikeisiin paikkoihin ja estivät ylimääräisten pääsyn sisään. Jos oli kyse tärkeästä asiasta tai ulkomaisesta vieraasta, ohjattiin tulijat varsinaiseen vastaanottoon toiseen kerrokseen, jossa päivysti kahdessa vuorossa kuusi henkilöä. Vastaanoton henkilökunta palveli kahdeksalla kielellä ja selvitti vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on hkm.HKMS000005_0000011h_0_master-scaled.jpg
Ryhmä ihmisiä menossa Olympiastadionin torniin 1950-luvulla. Kuva: Tuntematon / Helsingin kaupunginmuseo

4. Helsingin olympiastadion, Paavo Nurmen tie 1
Arkkitehdit: Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti (1938)

Avajaisten ja päättäjäisten lisäksi olympiastadionilla kilpailtiin yleisurheilussa, kenttäratsastuksessa, sekä jalkapallossa (mm. Unkari-Jugoslavia – loppuottelu).

Funktionalismia edustavaa stadionia on remontoitu useita kertoja. Itäkatsomo valmistui avajaisten jälkeen vuonna 1939. Stadionin ulkomuoto muuttui vuonna 1955, kun tilapäiskatsomot purettiin, ja toimistotilat sekä ulkoseinän puupaneloinnit valmistuivat. Laajamittaisimmat muutos- ja korjaustyöt valmistuivat ennen yleisurheilun EM-kisoja 1994, kun muun muassa betonirakenteita uusittiin laajasti. Itäkatsomon puuverhoiltu katos valmistui 2005.

Myös olympiastadionin kapasiteetti on vaihdellut vuosikymmenten aikana. Suurimmillaan se oli olympialaisten aikana 1952, kun stadionille mahtui tilapäiskatsomoiden ansiosta 70 000 katsojaa. Elokuussa 2020 avattavaan uudistettuun Olympiastadioniin kuuluu myös maanalaisia tiloja muun muassa 120-metrinen monitoimihalli, 400 neliön taitosali, 600 neliön voimailutilat, 400 m sisäjuoksurata, pukuhuoneet ja saunatilat. 

Yrjö Lindegren oli kansainvälisesti palkittu arkkitehti, joka tunnetaan muun muassa Käpylässä, Mäkelänkadun varrella mutkittelevan asuintalo Käärmetalon suunnittelijana. Toivo Jäntti suunnitteli muun muassa Kellokosken sairaala-alueen rakennuksia 1930-luvulla ja Helsingin suojeluskuntatalon Taka-Töölössä.  

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on hkm.HKMS000005_km00323j_0_master-1-scaled.jpg
Koululaisia uimastadionin edustalla vuonna 1976. Kuva: Erkki Salmela / Helsingin kaupunginmuseo

5. Helsingin uimastadion
Arkkitehti: Jorma Järvi (1947)

Uimastadion rakennettiin vuoden 1940 toteutumattomia olympialaisia varten. Siitä tuli funkkistyylinen pelkistetty valkoinen rakennus. Rakentaminen kesti sodan vuoksi kauan, ja stadion oli kokonaan valmis vasta vuonna 1947. Altaita käytettiin sodan aikana silli- ja juuresvarastona.
Kansainvälisen uimaliiton sääntöjen mukaan allasveden lämpötilan tuli aikoinaan olla 22 astetta, kun taas nykypäivänä vaaditaan 27 astetta. Laitteet uimastadionin ulkoaltaan veden lämmittämistä varten tilattiin ulkomailta mutta ne tuhoutuivat, kun niitä kuljettanut laiva upotettiin sodan sytyttyä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on hkm.HKMS000005_km0000pfx7_0_master-1024x727.jpg
Laakson ratsastusstadionin avajaiset vuonna 1937. Kuva: https://www.keskustalli.fi/muistoja—blogi/ruskeasuon-ratsastushalli-ja-tallit

6. Laakson ratsastusstadion (1937)

Esteratsastuskenttä otettiin käyttöön kesäkuussa 1937, jolloin kilpailtiin pohjoismaisista mestaruuksista. Alkuperäinen puinen katsomo tuhoutui tulipalossa kevättalvella 1989. Nykyinen katsomorakennus valmistui vuonna 2000.
Olympialaisten kouluratsastus järjestettiin Ruskeasuon ratsastushallin luona, kenttäratsastuksen maastorata kiersi Keskuspuistossa, estelaukkaosuus ratsastettiin Talin laukkaradalla ja esteluokat hypättiin Laaksolla. Esteratsastuksen finaalikilpailu käytiin kisojen viimeisenä päivänä Olympiastadionilla.

Hallin päädyn kaarimainen rakenne. Kuva: Havas / SRM

7. Ruskeasuon ratsastushalli
Arkkitehti: Martti Välikangas (1940)

Ruskeasuon ratsastushallissa ei alun perin ollut tarkoitus järjestää olympialaisten varsinaisia kilpailuja, vaan sen piti palvella harjoittelutilana ja hevosten vierastallina. Sijoituspaikan ratkaisi läheisen Laakson ratsastusstadionin sijainti. Pinta-alaltaan noin 7 000 m²:n suuruinen ratsastushalli oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin ja sen maneesi oli Euroopan toiseksi suurin.  Katsomoissa oli tilaa 4 500:lle hengelle.

Toisen maailmansodan syttymisen vuoksi vuoden 1940 olympialaiset peruttiin ja ratsastushalli toimi sodan ajan varastotilana. Vuonna 1946 sen eteläpää muutettiin raitiovaunuvarikoksi ja ratsastajille jäi vain osa hallista. Sama tila on myös nykyään hevosharrastajien käytössä. 

Vastavalmiit ratsastustallit vuonna 1940. Kuva: Tuntematon / Helsingin kaupunginmuseo

Vuoden 1952 kesäolympialaisia varten halliin rakennettiin tallit, joihin majoitettiin kisoihin osallistuvia hevosia. Ratsastushallin sisällä ei kilpailtu, mutta kouluratsastus järjestettiin vieressä olevalla kentällä. Myös kenttäratsastuksen maasto-osuuden lähtö tapahtui Ruskeasuon ratsastushallin luota. Ratsastushallin arkkitehdin Martti Välikankaan nuoruudentyö oli Puu-Käpylänpuutarhakaupunki. Hän suunnitteli Hilding Ekelundin kanssa myös Käpylän Olympiakylän.

Naistentalo lähes valmiina 1950-luvulla. Kuva: Tuntematon / Helsingin kaupunginmuseo

8. Naistentalo
Arkkitehdit: Olli ja Eija Saijonmaa (1951 ja 1953)

Kollektiivitaloksi rakennettu Naistentalo rakennettiin asuintaloksi entisille lotille. Asunnot olivat enimmäkseen pieniä, mutta asukkailla oli yhteiskäytössään muun muassa keskuskeittiö, aamiaissali, pesutupa, päiväkoti, sekä sauna ja uima-allas. 
Talossa on alusta asti toiminut lottajärjestön omistama ravintola White Lady, joka on toiminnassa edelleen. Naisten perustama ja ylläpitämä White Lady oli todennäköisesti ensimmäinen ykkösluokan ravintola, jonne naiset pääsivät ilman herraseuraa.

Sairaanhoitajaopisto vuonna 1955. Kuva: Constantin Grünberg / Helsingin kaupunginmuseo

9. Sairaanhoitajaopisto
Arkkitehti: Uno Ullberg (1940)

Sairaanhoitajakoulun johtajattaret päättivät käydä sisäasiainministeri Urho Kekkosen luona kertomassa uuden oppilaitosrakennuksen tarpeellisuudesta. He korostivat rakennuksen mahdollisuuksia toimia urheilijoiden majapaikkana olympialaisten aikana. Päätös uuden oppilaitoksen rakentamisesta tuli varsin nopeasti. 

Sairaanhoitajaopistoon majoitettiin kisojen ulkomaiset naisurheilijat (noin 500 henkeä). Olympialaisia varten oppilaskodin tiloja muutettiin palvelemaan paremmin saapuneita kilpailijoita. Rakennukseen perustettiin tilapäiskeittiöitä niiden kansalaisuuksien mukaan, jotka viihtyvät saman ruoan äärellä. Sairaanhoitajaopistolla toimi myös väliaikainen sairaala, jossa hoidettiin pienet urheiluvammat ja flunssatapaukset.

Uno Ullberg (1879 – 1944) tunnetaan funktionalistina. Pääosa hänen töistään on jäänyt luovutetulle alueelle Viipurin Karjalaan. Muualle Suomeen hän suunnitteli useita sairaaloita toimiessaan Lääkintöhallituksen arkkitehtina.